Sähköttä

Torstainen myrsky kävi täällä meilläkin. Tuhoja ei tullut, mutta sähköt meni. Taidettiin olla 34 tuntia ilman sähköä ennen kuin jääkaapinhurina palautui kahden aikoihin viime yönä.

Myrskyn aikaan oltiin kirkolla ruokaostoksilla. Ennen kauppaan menoa kuuma tuuli puhalsi päin ja tunnelma oli varsin myrskyisä. Kaupassa valot räpsyivät ja sisään tuli kiljuvia, läpimärkiä nuoria, ulkona sadeverho peitti kohisten näkymän vastapäiseen seinään.

Myrskyn jälkiä kirkolla

Kotimatkalla ajo päättyi kylätielle poikittain kaatuneen puun luo. Hetki siinä ehdittiin ihmetellä, kunnes joku omatoiminen kylänmies saapui traktorilla, pätki puun moottorisahalla ja reitti oli taas vapaa. Reipasta toimintaa täällä!

Mökillä ei onneksi ollut tuhoja, vaikka sitä jännitettiin. Mutta sähköt olivat poikki. Siinä sitä ihmeteltiin, miten saataisiin ruokaa juuri pihaan kaartavien vieraiden eteen. No, onneksi suunnitelmissa oli vain oman maan uusia perunoita sekä savukalaa valmiista pakkauksesta, jälkiruokapiirakka jo leivottuna. Mutta kappas, meille sattui juuri sopivasti erittäin näppärät vieraat, joilla oli oma trangia autossa mukana! Siinä sitten keiteltiin potut ja saatiin ruokaa napaan.

Siihenpä ne hauskat puolet sitten loppuivat. Sähköä ei näkynyt eikä kuulunut edes Savon Voiman keskeytysilmoitussivulla luvattuun ajankohtaan (miksi ihmeessä siellä arvaillaan jotain ajankohtia, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa? Vähän vaikeuttaa toimintasuunnitelman tekemistä). Aamulla tunnelma oli masentunut – ei lämmintä vettä, ei sähköä hellassa, jääkaappi lämmennyt, pakasteessa talveksi säilötyt marjat vaarassa sulaa. Kylän kaupoista viimeinenkin agregaatti myyty. Mitäs nyt?

No, kahden pienen lapsen kanssa ei ole juhlaa nököttää mökillä ilman ruoanlaittomahdollisuutta. Meidän mökki nimittäin on rakennettu kultaisella 80-luvulla, jolloin taidettiin uskoa vakaasti sähköön. Meillä on esimerkiksi nätti takka, jota polttamalla saa mökin lähinnä kylmemmäksi, se kun ei varaa lämpöä ja polttopuiden sammuttua peltejä täytyy pitää auki niin kauan, että kylmä ilma alkaa jo virrata pahasti sisään (onneksi meillä on häkävaroitin). Minkäänlaista sähkötöntä ruoanlaittomahdollisuutta ei ole.

Sen verran ankeaa oli möllöttää mökillä ihmettelemässä, että mitä nyt, joten päätettiin lähteä Kuopioon etsimään meille agregaattia. Ja sellainenhan löydettiin. Kivempaahan se kieltämättä oli ajella kauniissa maisemassa ja käydä syömässä hyvää ruokaa uudistetun Kauppahallin ravintola Rustikissa kuin mököttää ilman sähköjä. Mökille palattua sähköt olivat edelleen poissa, mutta saimmepahan edes jääkaapille ja pakastimelle vähän virtaa. Talven mansikat pelastettu, huh!

Veljmies ja siskotyttö Kuopion kauppahallin luona

Mukaan tarttui Minna Suurosen jänispipo pupufanille

Pakkohan tällaisessa paikassa on joku varavirtalähde olla. Jatkossa siis ei mene enää sormi niin pahasti suuhun ja perhe lähde evakkoreissuun, vaan alamme huudatamaan agregaattia ja pitämään tönöä pystyssä. Talvella tosin ei varmasti naurata – sekin hauskuus on jo kertaalleen koettuna, mutta agregaatin kanssa voisi sentään olla mahdollista jäädä mökille.