Tavallista

Elämä on nyt ihan tavallista. Kotipäiviä. Ja silti tuntuu, että on kamala kiire. Tai ei ole kiire, mitään vain ei tunnu ehtivän. Tekemättömät asiat luimistelee selän takana ja muistuttelee itsestään.

Nyt Lapsi nukkuu päiväunia, todennäköisesti melko pitkiä sellaisia. Tällä välin pitäisi valita näistä seuraavista:

– syö lounasta (done, harmi kun ei ollut samaa ruokaa syötäväksi yhdessä Lapsen kanssa niin tämä rasti olisi ollut suoritettuna jo ennen oman ajan alkamista)

– siivoa Lapsen lounasjäljet (done)

– lue blogeja (nyt ei kyllä ehdi)

– kirjoita blogia (tässähän tämä kerrankin menee lounaan ohessa, kun ei ole sen syvällisempää pohdittavaa)

– nuku päikkärit (tänään tälle iso JOOO, jos vain vielä unettaa kunhan selviän sohvalle asti)

– vietä aikaa makuuasennossa (pakollinen loppuraskauden aikana, muuten alkaa illalla keskivartalo valitella)

– lue kirjallisuutta opinnäytetyötä varten (en taida ehtiä ja jaksaa tänään(kään) )

– neulo Lapsen juhlamekkoa (joo jos vain suinkin ehdin)

– ompele oma hääneulebolero kasaan (sama kuin edellä)

– lue synnytyskirjaa (en taida ehtiä sitäkään)

– osta joku äänikirja netistä (ööö mistä niitä löytää ja miten toimii, en nyt jaksa tutustua) 

– valmistele päivällistä (onko pakko päikkäriaikaan?)

– siisti yläkertaa, viikkaa kuivat pyykit, pese uutta (no enpä taida)

Jeps. Että päikkäreille tästä sitten. Piti illalla ottaa vähän lisää omaa aikaa kukkumalla turhan myöhään ja sen kyllä huomaa.

 Jo ensi viikolla arkeen tuleekin taas reippaasti säröjä, kun Mies on talvilomalla, kirjoitan opinnäytetyötä, mun äiti tulee meille, Miehen sisko lapsineen tulee meille, mennään naimisiin… Toivottavasti ei sentään vielä lähdetä synnyttämään!