Väsynyt raskausdementikko ilmoittautuu
Joulukuu on periaatteessa ollut kivaa aikaa: kodin koristelemista, Lapsen intoa uusista asioista, pikkujouluja, lahjavalmisteluja… Mutta samanaikaisesti olen ollut melko väsynyt ja raskausdementia tuntuu vaivaavan pahasti. Tutnuu, että on mahdotonta pitää mielessä yhtä asiaa enempää kerrallaan ja kaikki tulee hoidetuksi ihan viime tingassa, jos sittenkään. En ole edes jaksanut lukea muiden blogeja kuin satunnaisesti, saati sitten kirjoittaa uusia postauksia, vaikka aiheita olisi ollut mielessä: jouluvalmisteluja, neuvolakuulumisia ym. Aivot eivät pysy yhtään kartalla mistään ja päivät vain menevät ohi.
Jouluisia lapsuudenkodista tuotuja lintuja
Yksi syy tähän olotilaan on Lapsen huonot yöunet viime aikoina. Joka yö tuntuu olevan jokin eri syy, miksi Lapsi heräilee tai ei osaa enää nukahtaa. Yskiminen on ollut yksi, uudelleen alkanut nuha toinen – ja sitten on ollut kaikenlaista mystistä, josta emme oikein ole saaneet selvää. Viime öinä Lapsi on esimerkiksi keskellä yötä herättyään alkanut vaatimaan maitoa, enkä usko, että kyseessä olisi varsinaisesti nälkä, vaan jokin halu rentoutua nokkamukia imuttaen. Vesi eikä tutti kelpaa, vaan huitoo ne pois ja muutenkin karjuu nykyään melko raastavan kuuloisesti, melkein kiljuen, reuhtoo sylissä. Tai sitten hän on herännyt esim. klo 3.30 ja halunnut pois sängystään ja ollut sitä mieltä, ettei enää nukuta. Jos on otettu hänet meidän väliin nukkumaan on hölpöttänyt siinä entistä enemmän. Viime yönä hän heräsi klo 5, vaati maitoa ja sitä viimein saatuaan nukahteli kyllä, kun silittelin, mutta heräsi aina uudelleen ja 5.45 jälkeen ei enää nukkunut. Mies nousi viimein hänen kanssaan klo 6.30, minä jäin nukkumaan ja Lapsi kävi unille kuulemma joskus klo 8 jälkeen. Sitten nukuttiin klo 11 asti, Mies vähän pidempään, ja päivärytmi oli sitten ihan sekaisin vähän kaikilla. Positiivista tietysti, että noilla pitkillä aamu-unilla saatiin vähän univajetta kurottua kiinni.
Lapsesta saakka omassa huoneessani tai kodissani jouluja koristut minikuusi, huipulla äitini 60-luvulla ostama tonttu
Kovasti on toiveissa, että ensi yönä nukuttaisiin normaalimmin, nimittäin Miehen pitäisi jaksaa ajaa meidät mummilaan joulunviettoon. Siellä ollaankin sitten useampi päivä ja sen jälkeen päästään vielä mökille. Hauskinta joulussa on varmasti se, että Lapsen serkut Englannista viettävät joulua kanssamme ja lapset pääsevät peuhaamaan keskenään monta päivää – ainakin minua ilahduttaa jo pelkkä ajatuskin!
Postaustiheys saattaa edelleen pysyä harvahkona, mutta elättelen toiveita, että tässä päästäisiin pian nukkumaan vähän paremmin ja jaksaisin enemmän. Ainakin on enemmän aikuisia mukana jakamassa päiviä ja Mies lomalla. Joulu, here we come! Ihanaa joulua myös kaikille teille!
Loppuu vielä muutama kuva meidän elämästä viime viikoilta:
Pikkujoululookia Petteri Punakuono -nenän koristamana: Lapsi kaatui suorin jaloin nenälleen asfalttiin
Serkut kylässä, jiihaa!
Pieni MasterChef-piparileipuri
Mitenköhän saisin nuo pystykuvat kääntymään oikein päin, ennen ne latautuivat automaattisisti pystyiksi ja nyt ei näköjään millään…