Vauva kylässä ja uniasiaa

Tällä viikolla meillä on Lapsen kanssa mukavasti kaikenlaista menoa ja toimintaa. Harmi kyllä myös öihin on mahtunut monenlaista elämää. Toissayönä Lapsella oli ilmeisesti taas jonkinlaisia pelkokohtauksia, kun hän heräsi itkien eikä osannut rauhoittua. Erikoista oli, että pitkästä aikaa Lapsi ei osannutkaan nukahtaa yöllä uudelleen vaan pyöriskeli ja kätisi hereillä parisen tuntia. Me vanhemmat olimme ymmällämme, kun lääkekään ei saanut Lasta rauhoittumaan eli kyse ei ollut vaikkapa hammaskivusta. Lopulta Lapsi päätyi taas nukkumaan väliimme. Aamulla säälitti Mies, jonka piti nousta töihin klo 6.30 katkonaisen yön jälkeen kun Lapsen kanssa sentään nukuimme lähes 8.30 asti. Se niistä aikaisemmista aamuheräämisistä ja rytmin kääntämisestä aiemmas… Tänäänkin herättiin klo 8. No, yritetään vielä.

Päiväunet sisällä -projektissa ollaan tänään menossa jo päivässä 12. Oho! Maanantaina kävimme jälleen työpalaverissa ja Lapsen päiväunet viivästyivät rutkasti normaalista – mikä ei häntä yleensä tunnu haittaavan jos on jotain mielenkiintoista meneillään – ja hän nukahti paluumatkalla autoon. Tällä kertaa olin varautunut sekä ottamalla vaunut mukaan että myös älyämällä jättää Lapsi vaunuihin nukkumaan kun olin hänet niihin saanut siirrettyä. Siirto autosta vaunuihin ei nimittäin tunnu unista tuhisijaa paljoa hetkauttavan, mutta viimeksi ei ollut mikään fiksu veto yrittää härkäpäisesti viedä häntä siitä vielä omaan sänkyynsä nukkumaan. Nyt siis poikkeuksena sääntöön päiväunet vaunuissa.

Eilen saimme viimein hyvän ystäväni kylään 3 kk ikäisen vauvansa kanssa. He olivat tulossa jo viikkoja sitten, mutta olemme joutuneet perumaan vierailun kaksi kertaa kun ensin meillä sairastettiin, sitten heillä. Ystävä asuu noin tunnin ajomatkan päässä, joten emme pääse tapaamaan ihan jatkuvasti, mutta melko mukavasti kuitenkin. On ihanaa, kun on pitkäaikaisia ystäviä, joiden kanssa tunnetaan toisemme hyvin ja olemme nyt vieläpä samankaltaisessa perhetilanteessa. 

Elokuussa kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa ystävän vauvaan ja odotin mielenkiinnolla, onko Lapsi mustasukkainen jos vanhemmat pitävät vierasta vauvaa sylissään. No, ei ollut, pätkääkään, vaan oli oikein kiinnostunut vauvasta ja ennen kaikkea uudesta paikasta, jossa pääsi viipottamaan ympäriinsä. Vieras vauva äidin sylissä ei hetkauttanut tippaakaan. Tälläkin kertaa olin kiinnostunut, olisiko mustasukkaisuudesta viitteitä, koska tietenkin jännittää etukäteen miten Lapsi maaliskuussa suhtautuu omaan uuteen pikkusisarukseensa. Mutta tälläkään kertaa ei minkäänlaista mustasukkaisuutta ollut havaittavissa. Itse asiassa Lapsi oli jälleen positiivisella tavalla kiinnostunut vauvasta, hoki ”pauva, pauva” ja kuskasi ja ojenteli vauvalle lelujaan. Tämä äiti liikuttui ja ilahtui erityisesti siinä vaiheessa, kun Lapsonen tarjosi omaa rakasta pupuaan vauvalle. Pieni kullanmuru! Toivonkin kovasti, että meidän hyväntuulinen, tarkkaavainen ja rauhallinen tyttömme suhtautuisi uuteen vauvaan samaan tapaan kuin isänsä on pienenä kuulemma suhtautunut omaan kaksi vuotta nuorempaan pikkusiskoonsa. Mies on kuulemma halunnut vauvasiskon aina leikkeihinsä mukaan, vaikkei tämä tietysti ole osannut erityisemmin osallistua. Pikkupojalle on kuitenkin riittänyt, että vauvasisko vaan pötköttelee siinä vieressä ja hän voi itse leikkiä vauvan seurassa. Olisipa ihanaa, jos meidänkin lasten sisarussuhde alkaisi noin lämpimästi! Toisen lapsen saamisesta odotankin uuteen pieneen ihmiseen tutustumisen lisäksi niitä aikoja, kun lapset alkavat pitää seuraa toisilleen ja pääsen seuraamaan heidän suhteensa kehittymistä vierestä.

Leluja vauvalle

 

Pupu!

 

En muistanutkaan, että nää vauvalelut on näin kiinnostavia

Päiväunien suhteen eilinen meni tavallaan odotetusti. Nukuttamiseen meni jälleen 30 min, mutta olen jo ehtinyt tottua siihen ja oppia ajattelemaan, että ennen tuon puolen tunnin täyttymistä on turha oikein odottaa, että Lapsi sammahtaisi. Niinpä otin itselleni lukemista ja selailin mahdollisuuksien mukaan lehteä samalla, kun välillä laulelin Lapselle, silittelin hänen päätään ja estin häntä nousemasta makuuasennosta. Aurinkoinen päiväkin auttoi viihtymistäni, kun suljettujen sälekaihtimien läpi tuli tarpeeksi valoa lukemiseen. Taitaa tosiaan olla parempi tehdä oloni nukuttamisen ajaksi mahdollisimman mukavaksi niin nukuttaminen ei tunnu niin työltä. Tänään otin läppärin mukaan. Ja pidän toki mielessä, että tämä 30 min nukuttamista on todella pientä ja lastenleikkiä verrattuna siihen, mitä monessa lapsiperheessä koetaan ihan normaalisti joka päivä, ja varsinkaan yöhulinoihin ei voi edes verrata. Minä sentään yleensä saan palkkioksi pitkään nukkuvan Lapsosen ja sen seurauksena omaa aikaa – tiedän monia lapsia, jotka eivät koskaan ole nukkuneet tuntia pidempiä päiväunia.

Eilen tosin Lapsen unet jäivät reiluun tuntiin, kun alakerrasta kuuluvat vauvanäänet hämmensivät kesken unien herännyttä sen verran, etten saanut häntä nukahtamaan enää uudelleen. Olisi varmaankin hyvä alkaa totuttaa Lasta nukkumisen aikana kuuluviin ääniin, meillä kun on päiväsaikaan yleensä kovin hiljaista ja vauvan tultua asia varmastikin muuttuu. No, vierailun kannaltahan oli oikein kiva, että Lapsikin pääsi osallistumaan, joten lyhyet unet eivät haitanneet.

Myös huomiselle on erikoisohjelmaa: vauvan toinen ultraääniseulonta! Eniten kyllä tällä hetkellä jännittää kaikki muu paitsi itse ultraus, kun Lapsen hoitajaksi on tulossa joku Annikki-täti Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta. Annikki kuulosti puhelimessa hieman iäkkäämmältä rouvalta, joten uskon, että hänellä todennäköisesti on valtavat määrät lastenhoitokokemusta ja meidän sopeutuvaisen palleroisemme hoito sujuu mallikkaasti. Ajattelin nyt nakittaa Annikin nukuttamaan Lapsen nykyisten rutiinien mukaisesti sisällä, vaikka vaunu-unet olisivat helpommat. Olen monelta kuullut, että heidän vaikeasti nukahtava lapsensa on vieraamman hoitajan nukuttamana nukahtanutkin helposti, ja eräs ystäväni sanoi, että lapsillehan nukahtaminen on tavallaan pakokeino oudoista tilanteista. Ehkäpä siis päiväunille nukahtaminen huomenna sujuu ihan hyvin. En aio nyt ryhtyä mamoilemaan ja muuttamaan normaalia päiväjärjestystä.

Vauvasta puheenollen, Mymmelin liikkeet ovat nyt alkaneet tuntua säännöllisemmin ja tunnen päivittäin jotain myllerrystä. Ihanaa, kun voi jo itse havaita vauvan olemassaolon paremmin ja tutustua häneen hieman jo näin. Huomenna selviää, mitä hänelle siellä mahassa kuuluu, missä kohtaa istukka on ja mahdollisesti, jos vauveli ei ole kainolla tuulella, myös onko hän tyttö vai poika. Jännittävää!