Vuoden viimeinen yö
On vuoden viimeinen yö. Ei se uudenvuodenyö, joka sijoittuu jo seuraavan vuoden puolelle, vaan se edellinen. Me vanhemmat olemme menneet nukkumaan vasta 00.30 enkä ainakaan itse ole ehtinyt vielä kunnolla nukahtaa, kun Lapsi alkaa pinnasängyssään itkeä. Lähempänä Lasta nukkuva Mies nousee ja yrittää rauhoitella, mutta on ymmällään, kun tutin laittaminen suuhun lähinnä pahentaa itkua. Omaan korvaani kuulostaa heti siltä, että Lapsi on nähnyt painajaisia ja itkee sitä, joten Mies ottaa Lapsen pinnasängystä syliinsä. Seuraa hirveää rimpuilua ja kirkuitkua, mikään ei auta, vaikka yritetään selittää Lapselle missä hän on, että äiti ja isä ovat tässä, laittaa Lapsi meidän väliin nukkumaan, silitellä, halailla, laulaa… Olemme todella ymmällämme ja vähän hädissämmekin. Lopulta noin 10 min itkun ja rimpuilemisen jälkeen Lapsi rauhoittuu nyyhkyttämään mahallaan pylly pystyssä. Hän ei kuitenkaan osaa nukahtaa väliimme ja lopulta Mies siirtää Lapsen takaisin pinnasänkyyn, jonne tämä nukahtaa nopeasti.
Onneksi Lapsen aiempien painajaisheräämisten yhteydessä olin jo lukenut näistä, nimittäin lasten yöllisistä kauhukohtauksista. Sellainen tämä nimittäin taisi olla. Vähän helpotti, että osasin antaa kohtaukselle nimen kesken kaiken, mutta toimintamallit olivat silti hukassa. Kuulemma näitä kohtauksia voi tulla suunnilleen 1-6 -vuotiaille lapsille ja niiden tunnusmerkkinä on mm. ettei lasta saa kunnolla heräämään, niin kuin kävi meilläkin. Ilmeisesti olisi ollut parempi olla nostamatta Lasta syliin ja muutenkin antaa hänen olla, jotta kohtaus olisi saanut laantua itsekseen. Nyt taisimme vielä pahentaa tilannetta, mutta eipä siinä tilanteessa osannut toisin toimia. Aika pelottavaa oli nimittäin.
Ei ollut vaikeaa selvittää, mistä kohtaus johtui: yliväsymyksestä. Meillä oli takana aktiivipäivä erilaisia asioita hoitamassa ja Lapsen päiväunet jäivät puoleen tuntiin, kun aiemmista kokemuksista huolimatta nukkuvaa Lasta ei saatu onnistuneesti siirrettyä vaunuihin niin, että unet olisivat jatkuneet. Reissu jatkui iltakyläilyllä, jossa Lapsi touhotti onnessaan hitusen nuoremman taaperon kanssa ja kotiin lähdettiin myöhään, Lapsi jo puettuna yöpukuun. Lapsi oli kuitenkin niin tohkeissaan, että nukahti autoon vasta mökkipihassa, joten sänkyyn siirtämisen aikana hän ehti herätä ja ihmetellä tilannetta. Kaikin puolin siis päivän rutiinit menivät pieleen ja Lapsi oli sekä yliväsynyt että ylikierroksilla. Ja sehän kostautui.
Aiemminkin ollaan siirrelty Lasta nukkuvana sekä päivä- että yöunille, mutta nyt täytyy todeta, että Lapsi taitaa olla iässä, jossa rutiineilla alkaa olla aiempaakin suurempi merkitys. Tässä joululoman aikaan ollaan huomattu, että mummilassakin, kaiken kivan serkkujen ja muiden sukulaisten kanssa leikkimisen lomassa Lapsella oli suuri tarve järjestellä ympäristöään ja tietää, miten asiat menevät. Esimerkiksi ruokapöydässä hän selitti kovasti, kuka istuu missäkin ja jos vaikka mummi nousi hetkeksi pöydästä, piti heti osoittaa mummin paikkaa ja sanoa ”mummi”. Iltanukutukset kestivät pitkään ja olivat hankalia, vaikka yöt Lapsi nukkuikin hyvin. Aamuisin hän heräsi aluksi hieman odotettua aikaisemmin, kunnes alkoi tottua uuteen ympäristöön.
Onneksi nyt mökillä ollessa Lapsi on saanut taas aimo annoksen tuttua ja turvallista ydinperheen kesken oleilua, vaikkakin taas uudessa ympäristössä. Silti yksi retkipäivä sai pakan noin pahasti sekaisin. Kotiin palattua on tarkoitus siirtää Lapsi suoraan nukkumaan omaan huoneeseensa meidän makuuhuoneen sijasta. Täytynee varautua muutamaan sekavaan yöhön ja päivisin lahkeessa tiiviisti roikkuvaan Lapsoseen…
Onko muilla mitään hyviä vinkkejä tällaisiiin muutostilanteisiin?