Yöllistä elämää

Olen tullut nukkumaan, hieman ennen puoltayötä. Lapsi nukkuu rauhallisen näköisenä, Mieskin on juuri nukahtanut. Yritän itsekin nukahtaa. Hetken päästä Lapsi parahtaa itkuun. Silittelen, halailen, ei auta. Tissi suuhun ja maitoa koneistoon. Lapsi nukahtaa.

Lapsi herää jälleen. Katson kelloa: 2.40. Olemme nukkuneet ehkä reilun tunnin. Silittelen, halailen, käännän parempaan asentoon, peittelen, tutitan. Lapsi vaikuttaa rauhoittuvan, käännän kylkeä ja yritän taas nukahtaa. ”Ääääh!”, Lapsi ei ole vielä nukahtanut. Silittelen päätä, Lapsi rauhoittuu, käsivarttani särkee jännittynyt asento. Ehkä Lapsi on nyt nukahtanut? Käännän jälleen kylkeä. ”Kaak-kaak-kaak”, sanoo vieno, korkea ääni. Sormi alkaa osoitella sinne tänne, kirkkaat silmät napittavat hämärässä. En jaksa. Herätän Miehen, hän on sentään jo ehtinyt nukkua muutaman tunnin. Mies ottaa nukutusvuoron, käännän taas kylkeä. 

Bum, saan kantapäästä päähän, Tums, toinen jalka työntää niskaani. Aargh. ”Kaak-kaak-kaak”. Tunnen, kuinka niskani kiristyvät, unenpuutteesta ja ahtaasta asennosta, kallonpohjaa pakottaa. Yritän silti nukahtaa. Ei tule mitään. Käännyn, vedän lasta alaspäin, annan tissin suuhun. Lapsi ryystää maitoa onnellisena ja nukahtaa. Paitsi ei, väärä hälytys, edes maito ei auta uneen, hän on sittenkin taas hereillä. Aaaaaaaaaargh! Mies ottaa Lapsen taas kainaloon, minä kaivan piikkityynyn esiin ja yritän rentoutua piikit pään alla, selinmakuulla. Pienet jalat löytävät kaulaani, potkivat ja työntävät. Huoh. Käännän Lapsen, palaan piikkimakuulle.

Lapsi on viimein nukahtanut, huomaan. Katson kelloa: 4.15. Siirrän piikkityynyn pois, yritän rentoutua. Viimein nukahdan.

On aamu, Lapsi herää. Katson kelloa: 7.58. Tissi suuhun, jospa vielä nukuttaisiin hieman.

Herään, Lapsi näyttää vielä nukkuvan, mutta pyöriskelee unissaan, heräämisen merkkejä. Katson kelloa: 10.30.

Oho. Että silleen.

***

Mies on matkoilla, olemme Lapsen kanssa kahden. Sängyssä on tilavaa, olen mukavuudenhaluinen, imetän Lapsen uneen aina kun hän havahtuu. Tällä kertaa ajattelen, etten annakaan tissiä, lapsi on jo syönyt muutaman kerran yön aikana. Lapsi katsoo minua kysyvästi, osoittaa sitten sormellaan tissejä ja sanoo ”ö,ö”. Okei, murrun ja myönnyn, tissi suuhun. Hymyilyttää, naurattaa.

***

Mies on palannut matkoilta, nukumme kaikki kolme vierekkäin. Yritän jälleen olla imettämättä lapsen herättyä. Muutaman kerran olen jo onnistunut, tällä kertaa murrun, tissillä pääsen helpommalla. Lapsi näkee tissin, hihkaisee ”Hi! Kato!” ja käy kimppuun. Naurattaa, aamulla kerron miehelle, mihin uutta opittua sanaa on käytetty.

***

Ensimäinen kertomus on viime yöltä. En tiedä, mikä lasta valvotti, onneksi tämä oli harvinainen yö ja yleensä nukumme paremmin. Lapsi nukkuu periaatteessa alkuyön pinnasängyssä parisänkymme vieressä ja siirtyy herättyään meidän väliin. Käytännössä olemme lipsuneet niin, että hän on nukkunut jo monta yötä meidän välissämme, koko yön. Pari yösyöttöä on vakio, välillä riittää yksi imetys jossain vaiheessa yötä. Miehen ollessa poissa imetin herkästi, koska pääsin siten helpoimmalla, mutta onneksi pelkkä isän läsnäolo tuntuu vähentäneen Lapsen tissintarvetta. Jonkinlaista unikoulua kai olisi silti tarpeen alkaa harjoittaa. Mitäköhän sitä keksisi… Vuoden ikäinen ei enää tarvitse maitoa nälkäänsä, mutta tottumus on toinen luonto, meille molemmille. Unikoulua tarvinnee ehkä enemmän äiti, jotta malttaisi luopua siitä helpoimmasta nukutuskeinosta?

 

Kuvassa noin viisikuinen päiväunipallero