Päivän Pulputus
Kuulin sen äänen.
Matala syvä kurnutus, joka voimistui ja muuttui pulputtavaksi.
Ensin kumarruin eteenpäin kuullakseni äänen paremmin – mutta kun ääni toi mukanaan kammotavan hajun, vetäydyin taaksepäin – ja juuri oikealla hetkellä, sillä ääni ryöpsäytti mukanaan sameaa vettä…
”Perhanan perhanan perhana! Putki on tukossa!! ” huusin tyhjälle talolle,
ja altaan vesi nousi hiljalleen ylöspäin tiskikoneen laskiessa sitä sisuksistaan jonnekkin putkiston labyrintteihin.
Lopulta kone sai syljettyä sisältönsä ulos ja vedenpaisumus päättyi.
Allas vajeni hiljakseen tyhjäksi – röyhtäillen ja pulputtaen – tuoden mieleen tv-mainokset Alsucralista, Samariinista ja muista vatsahappoja rauhoittavista ihmelääkkeistä.
Avasin allaskaapin todetakseni, ettei siellä näkynyt ”jälkijäristysten aiheuttamia tsunameja” ja totesin samalla, etten mitenkään pääsisi käsiksi putkistoon ennen tiskikoneen seuraavaa vedenvaihtoa.
Mielessäni välähti jo kauppareissu ja putkenavaaja-aineen ostaminen, mutta kuten ehkä arvaattekin, ei täältä hakkuaukon itäosasta pyörähdetä nopeasti 5km:n päässä olevaan lähikauppaan – ei ainakaan näin talvella – joten päätin avata ”tiedon ehtymättömän lähteen”, eli kaivaa pika-apua netistä..
Hakukone avasi eteeni joka haulla ohjevideon ”Näin puhdistat hajulukon”, jossa näppärä Remontti-Reiska puhdistaa hajulukon ajassa 2,46 minuuttia – samalla selostaen, mitä tekee.
Niin…. Reiska teki sen wc:n altaaseen, jonka hajulukko oli näkösällä.
Keittiön hajulukko on sata kertaa haastavampi!
Allaskaapissa on niin paljon tavaraa, että tuo 2,46 minuuttia kuluu selvitellessä, miten roskavaunu irrotetaan ja sen jälkeen täytyy vielä tyhjentää hyllyjä, sekä paljastaa hajulukon piilopaikka, että voi ryhtyä tositoimiin!
”Ehei Reiskaseni! Tähän meillä ei ole nyt aikaa” naurahdan Reiskalle ja palaan hakutuloksiin, joista silmiini osuu kuin vahingossa Ylen Suomi-Express sivulta otsikko: ”Miten avaat tukkoiset viemäriputket?” ja kun sivu avautuu, avautuu myös maailman yksinkertaisin ohje eteeni!
Suorastaan liitelen keittiöön. Laitan vedenkettimen hehkuttamaan pannullisen vettä ja otan kaapista ruokasoodaa. Hujautan sitä reippaalla kädellä suoraan viemäriaukkoon altaan pohjalla ja nappaan kaapista pullon etikkaa.
Pidätän hengitystä jännityksestä – sekä hajun vuoksi – ja lorotan etikkaa ruokasoodan päälle, joka alkaa suhisemaan, sihisemään, vaahtoamaan ja suorastaan KIEHUMAAN vajotessaan kohti putkiston pimeyttä.
Kun suhina lakkaa, on vedenkeitinkin suorittanut tehtävänsä ja kaadan kiehuvat vedet vielä seoksen perään…
Ja samalla kuulen, kuinka tiskikoneen pesuohjelma naksahtaa, kuin kysyen ”Are You Ready to Rock ’n Roll?”
Kumarrun jälleen eteenpäin ja kuuntelen, mutta kuulen vain tiskikoneen pumpun jyskytyksen ja kaukaisen lorinan, kun vedet ohjautuvat viemäriin – ihan niin kuin niiden kuuluukin tehdä! – ja samantien kuulen vastaavani koneelle ääneen ”Ou yeah!”
Tunsin todella suurta ylpeyttä, mielihyvää – suorastaan riehakasta onnistumisen iloa! – kun selätin ison ongelman pienellä, yksinkertaisella keinolla, ilman kalliita myrkkyjä tai Remontti-Reiskamaisia otteita!
Ja uskokaa tai älkää…. sillä onnen hetkellä, kun viemäri alkoi jälleen vetämään, pystyin lähes tuntemaan Ihmemies MacGyverin läsnäolon…
