Kuperkeikka Suorinvartaloin – niskat taittaen

Niin se Enokin varmaan hyppäsi, saunareissun päätteeksi, selvinpäin.
Tutulta laiturilta, kotirannasta jokeen -ja pääedellä!

Ja sinne olisi eno jäänytkin, joen pohjaan, ellei toinen eno olisi sattunut paikalle ja kiskonut ylös.
Eno makasi sairaalassa niska murtuneena, sänkyyn vangittuna – venytyshoidossa – koko kesän ja osan syksyä, välillä kiroten kohtaloaan, välillä kiittäen onneaan, sillä sitä hänellä oli onnettomuudessa mukana -ja paljon!
Murtuma parani, eikä jättänyt hermovaurioita tai halvaantuneita raajoja. Eno oli yksi niistä, jotka selvisivät ja oppivat niskanikamiensa kautta sen, mikä pitäisi tietää ja osata ilman kokemusta:

Tuttukin ranta on tuntematon talven jäljiltä, sillä koskaan ei tiedä, mikä pohjassa odottaa: katiska, hylätty polkupyörä, virtauksen esiin nostama kivi tai kasaantunut hiekka….

• Joka Juhannus suomessa hukkuu keskimäärin 12 ihmistä
• Joka kesä 3-4 veteen varomattomasti sukeltanutta suomalaista vammautuu vaikeasti ja menettää liikuntakykynsä loppuelämäkseen.
• Lähes poikkeuksetta kyseessä on 20-30 vuotias mies, joka on humalassa.
   

Pidettään nyt huolta, ettei Juhannuksena – eikä koko kesänä – tilastoihin pääse tulemaan näitä merkintöjä hukkuneista ja vammautuneista, että Suomimies selviäisi tästä kesästä ja kesän vesileikeistä kunnialla, ilman venytyshoitoja ja sairaalassa makaamisia, tai jopa pyörätuoliin joutumisia.
Jos järveen on pakko hypätä, niin hypätkää jalat edellä – murtunut jalka on ehkä pienempi paha, kuin murtunut niska!?

Hyvää Juhannusta Kaikille!
Pysytään hengissä <3