Rähinää Roskista
Syysmyrsky härnää kadulla kulkijoita.
Viluisen näköiset nuoret odottelevat bussia kadun vastapuolella katoksessa, itse istuskelen lämpimässä autossa parkkipaikalla kuunnellen radiosta musiikkia.
Kolme mukavaa asiaa piristämässä myrskyävää päivää: lämmin auto, hyvä musiikki ja ystävän odottelu kyytiin!
Katselen ohikulkevia ihmisiä – kuinka mukavasti nuoret pukeutuvat, miten vanhukset selviävät vilkkaan kadun yli ja äiti saa lapsensa pitämään kiltisti kädestään kiirehtiessään kadulla.
Mihin nämä ihmiset oikein rientävät – kotiin? kauppaan? treffeille??
* * * * *
Silmäni osuvat värikkääseen nuorukaiseen, joka harppaa eripari tennarreilla, pitkillä askelilla, parkkipaikan yli kohti bussia odottelevia tyttöjä. Siinä harpatessaan nuorukainen juo mehua isosta tölkistä pipon keikkuessa lähes putoamispisteessä takaraivollaan.
Hän kohottaa rennosti vasemman kätensä ja heilauttaa sitä levottomasti liikahteleville tytöille, joista ainakin yksi näyttää vilkuttavan toisia innokkaammin, iloisesti hymyillen, takaisin
… ja yhtäkkiä mehutetra makaa maassa, monen askeleen päässä nuorukaisesta…
Vilkaisen nuorukaista, joka on jo melkein pysäkillä ja mehutetraa, joka punaisena kirkuu keskellä parkkipaikkaa ”Heiiiii, mä jäin!!” eikä nuorukainen osoita elettäkään pudonneelle tetralle. Siellä se makaa. Yksin. Jätettynä. Poissa nuorukaisen käsistä – poissa elämästä. Mieleeni tulee vanha ilkeä sanonta ”putosi kuin p..ka per…stä…”.
Ymmärrän kyllä, jos taskusta vahingossa putoaa esim. paperilappu tai nenäliina, jonka ei edes huomaa pudonneen, mutta että iso mehutetra putoaa kädestä keskelle parkkipaikkaa….
Mihin katosi oppi siisteydestä ja kierrätyksen tärkeydestä?? Eivätkö vanhemmat, lastentarhanopettajat, isovanhemmat ja opettajat ole paasanneet koko nuorukaisen elämän ajan ”Muista laittaa roskat roskikseen!!” Ihan hukkaan on mennyt valistus siinä vaiheessa, kun mehupurkki tanssahtelee tuulessa kohti ajorataa….
Johtuuko tämä siitä, että lapsia valistetaan, mutta ei nuorisoa? Pudottelevatkohan kaikki nuoret miehet ja naiset koulussa ja kotona roskansa samalla tavalla, kuvitellen, että kaikki kädestä putoava vain katoaa johonkin??
Mitä se iloisesti takaisin vilkuttanut tyttö mahtaa ajatella, kun erehtyy joskus käymään nuoren miehen jokapäiväisellä kaatopaikalla – jota mehdollisesti kodikseen kutsuu?
Mieleeni välähtää kuva siitä englantilaisesta naiskaksikosta, joka tunkeutuu tv-ohjelmassaan katastrofaalisessa kaaoksessa elävien ihmisten koteihin. Kuinka he julkisesti nöyryyttävät sikailijan, mutta lohdutukseksi siivoavat koko talon ja antavat lopuksi vielä hyviä vinkkejä siisteyden säilyttämiseksi… Sellaisiako olemme tulevista sukupolvista kasvattamassa – toivottomia sottapyttyjä, joiden kotien pelastamiseksi tarvitaan jopa tv-ohjelma ja pari tomeraa ”Marttaa”????
* * * * *
Onneksi ystäväni soittaa: ”Missä olet – mie olen täällä?” ja ilo hänen äänessään kadottaa kiukkuni nuorta miestä ja hänen pudonnutta mehutetraansa kohtaan. ”Odota siellä, nappaan sinut lennosta kyytiin” vastaan ja käynnistän autoni.
Toisella puolella katua nuoriso nousee hyvässä järjestyksessä bussiin. Mehutetraa ei enää näy, ehkä se tosiaan katosi salaperäisesti siihen toiseen kosmiseen ulottuvuuteen….