Pikku-Siili
Soitto fysioterapeutilleni pelastaa aina päivän.
Tänään en kuitenkaan soita. En jaksa nousta, väsyttää ja ”ketuttaa” koko maailma ja sen harmaus.
Mutta yleensä kun soitan, käy näin:
”Nyt me tehdäänkin sinusta Pikku-Siili” riemuitsee fysioterapeuttini ja etsii oikeat paikat akupunktioneuloille.
Neulat päässä, selässä, niskassa, jaloissa – milloin missäkin – rentoudun rauhallisen musiikin soidessa taustalla ja nautin neulojen tuomasta lämmöstä ja kihelmöinnistä.
Silloin, kun neuloihin liitetään sähkö, tunnen pieniä sykäyksiä, mutta muuten toimenpide on täysin kivuton.
”Nonniin! Ollaanko täällä vielä elossa?” Naureskelee fysioterapeuttini ja ottaa pois neulat. Hän juttelee iloisesti ja kerromme kuulumisia puolin ja toisin, koska olemme ystävystyneet tässä vuosien aikana…
”Ja sitten rouva on hyvä ja nousee istalleen, niin päästään aloittamaan tämä helläkätinen käsittely.”
Jos käsittelijänä olisi joku toinen kuin oma tuttu Terapeuttini, juoksisin pakoon heti ensimäisen otteen jälkeen, mutta luottamus hänen käsiensä taitoon on syntynyt näiden vuosien aikana, kun hän on poistanut kipujani. Hän tietää mitä tekee ja minä tottelen, kun hän käskee. Hän on se ”ihmeparantaja” josta varmaan raamattukin kertoo!
Hän ottaa minua päästä kiinni ja kääntää niin, että paukkuu. Painelee rankaani rankalla kädellä ja jokainen rusahdus on lähempänä kivuttomampaa hetkeä. Hän hieroo ja löytää ”mukuja ja herkkupaloja” ja jokainen kipeä pahkura, joka koettaa piiloutua saa käsittelyn, joskus jopa hihkaisun ”Mikäs se tääääällä olikaan??” ja kamalan ihana kosketuksesta aiheutuva kipu saa minut luikertelemaan hoitopöydällä ja yrittämään ”The Great Escape:a” eli valtaisaa pakoa…
Mutta käsittelyn jälkeen kivut hellittävät hetkeksi! Oloni on kuin uudesti syntynyt ja tuntuu, kuin näköni olisi selkeytynyt! Voisin lähes hyppiä riemusta, ellei Hän ehtisi sanoa ”Ja rouvahan ottaa sitten rauhallisesti, ettei tule isompia vahinkoja?”
Mutta tänään tyydyn vain haaveilemaan ystäväni Fysioterapeutin kosketuksesta.
Päätän nousta ja lähteä ulos – ”liike on lääke”, yritän uskotella – ja astun ulos syksyiseen säähän.