Päivän bileet

Tiedäthän sen tunteen,

kun tekee mieli aloittaa riehakas tanssi, kuten sarjakuvien Ressu ??

 

Ja toisaalta sen tunteen, että jostain tulee joku ”Eppu”

ja hujauttaa rievullaan tassut alta…

Mutta niin aloitin jälleen riehakkaan tanssini – se tapahtuu tosin vain mielessäni, koska olen hieman rikki – ja tanssahtelin pitkin taloa, kuullen musiikkia kuin Ally McBeal sarjan Ally. Ehdin jammata senverran, että aloin päästä oikein kunnolla tunnelmaan,  kunnes tuli se ”Eppu riepuineen” – eli puhelin soi.

Vinyyli räsähtäen sukkailin puhelinta kohti – kas kun olin jälleen unohtanut sen keititöön….  mutta malttamaton soittaja päätti antaa periksi ja keittiö vaikeni.

Tietysti tarkistin numeron –  ”Pöh – ei kukaan tuttu”  – enkä saanut enää  mukaansatempaavasta musiikista kiinni jatkaakseni yksityisbileitä.

Pää painuksissa onnuin takaisin makuuhuoneeseen, jossa ”riepu oli heilahtanut” ja yritin päästä jälleen tunnelmaan – puhelin tälläkertaa mukana – mutta musiikki ei enää soinut, eikä kuono kohonnut kohti kattoa. Lähinnä teki mieli ulvoa kiukusta, kun hilpeä hetkeni  – sisäisen onnen tunne – oli kadonnut.

Nyt on jo ilta, enkä ole vieläkään päässyt takaisin  pitkin taloa tanssittaneeseen tunnelmaan. Eikä puhelin ole soinut uudestaan, että olisin  voinut kiittää sitä – ilmeisesti jotain kaupustelijaa – joka riehani katkaisi…

Näin maanantaina – mitähän huominen tuo?