Kinesioteippaus

 

 

Näin siinä sitten kävi, kun päästin fysioterapeuttini irti!

Niin… siinä se on. Minun selkäni ja iloiset teipit,  jotka ystäväni fysioterapeutti taitavasti ja asiaan perehtyneesti  – luovaa taiteellisuuttaankin avuksikäyttäen – asensi tänään selkääni!

Teipit näyttävät kauniilta, eivätkä tunnu miltään. Niiden materiaali on puuvillaa ja akryyliliimaa. Pitäisi pysyä hyvin paikoillaan ja olla mukavan tuntoiset iholla…
Mutta se ei ole se varsinainen syy, miksi kinesioteippaus tehtiin, vaan:

”70-luvulla kehitellyn kinesioteippauksen tarkoitus on kehon oman luonnollisen paranemisprosessin tukeminen. Kinesioteipin uniikit ominaisuudet vastaavat osittain ihon pintakerrosta ja se kiinnitetään iholle erityisten tekniikoiden avulla.Kinesioteipin avulla pystytään välittämään positiivista sensorista informaatiota kehoon ja kudoksiin. Sovellustekniikat perustuvat kinesiologisiin testeihin, joista myös nimi ”kinesioteippaus” on peräisin. Kinesioteippaus mahdollistaa täyden nivelliikkuvuuden toisin kuin perinteinen urheiluteippaus, joka stabiloi samalla liikkuvuutta rajoittaen.”

eli…. saiskos saman suomeksi?

”Me testataan, olisiko näistä teipeistä sinulle apua – eli helpottaako kivut ja väheneekö lihasjännitys teippauksen aikana.”  Selittää fysioterapeuttini iloisesti ja kysyy samaan hengenvetoon ”haluatko tyttömäisen turkoosin, vai poikamaisen pinkin teipin?” ja heiluttelee teippirullia …  ”ehkä sen turkoosin?”  ja kuten kuvasta näkyy, sain molemmat!

Teipit viuhuen Fysioterapeuttini mittaillee selkääni, hymisee otsaansa rypistäen  ja leikkelee sitten taidokkaasti teipistä sopivia suikaleita. Lopuksi hän vielä muotoillee niiden päät pyöreiksi – kulmikkaat reunat repsahtaisivat heti vaatteiden hangatessa.

”Kuivaat sitten teipit suihkun jälkeen pyyhkeellä painelemalla, etteivät ala heti irvistellä ja repsottaa – pysyvät sitten ainakin sen 1½ – 2 viikkoa –  ja sitten kun otat teippejä pois, niin kostutat ne kunnolla, niin irtoavat nätisti, eikä tule  selän vahausta samalla….”
”Niin kauan…näinköhän pysyvät…”  mietin ohjeistusta, mutta teipeistäni en kyllä vähällä luovu, kun ne selkään saan!

”Nyt sitten pyöristetään selkää, että saadaan teippi asettumaan kunnolla – ei ala heti kiristämään ja irrrvistelemään…jos vielä vähän…. vielä vähän….”
Helpommin sanottu, kuin tehty –  lihakset ovat jumissa ja ranka hellänä kivusta, mutta sinnikäs pinnistys palkitaan!
Teipit sujahtavat vikkelästi osaavin ottein paikoilleen.

”Ne olis sitten siinä – miltä tuntuu?!”
”Vähän kylmiltä… ei oikeastaan miltään.”  kuuntelen tuntemuksiani, mutta ei mitään ihmeellistä – kaikki hyvin!

Odotushuoneessa vilautan selkää tyttärelleni ”Kato! Eiks oo hienot!!” kuiskaan – onneksi siellä ei ollut muita! –  ja kotona miehelleni, joka innostuu heti kuvaamaan taideteoksen.

Nyt vaan sitten liikun – kuten ennenkin –  ja toiveekkaana odotelen, että kivut helpottavat ja elämä muuttuu jäykästä jäpöttäjästä notkeaksi notkahtelijaksi – oi sitä onnen päivää!!!

Lupaan kertoa kuulumisia – jos jotain uutta tai outoa tuntemusta ilmenee – mutta palaan asiaan viimeistään Kinesioteippausta poistaessani.