Latteaa Draamaa Unettomille
Jälleen meni yksi katsomisen arvoinen elokuva ohi niiltä, jotka joutuvat aamulla töihin, sekä niiltä, joilla ei ole tallentavaa dvd-laitetta tai aikaa tallenteiden katseluun.
Tämä leffa näytettiin niinkin inhimilliseen aikaan, kuin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä klo 01.50-03.40.
Cavedweller (Rakkaat lapseni)
kuva sivulta telkku.com
En ehtinyt katsomaan leffaa aivan alkumetreiltä asti, mutta tarinaan oli helppo hypätä mukaan keskenkin. Elokuva on Lisa Cholodenkon ohjaama, kriitikkojen jopa latteaksi luokittelema draama ”Rakkaat lapseni” eli Cavedweller (2004).
Naispääosassa näytellyt Kyra Sedgwick, Delia palaa muusikko puolisonsa Randall (Kevin Bacon) kuoleman jälkeen vanhoilliseen kotikaupunkiinsa noutamaan kahta tytärtän – 14 ja 16 vuotiaita nuoria naisia – kuolemaa tekevältä, väkivaltaiselta ex-mieheltään Clintiltä (Aidan Quinn). Delia ei kuitenkaan palaa yksin, vaan hänellä on mukanaan Cissy, (Regan Arnold) Delian ja Randallin tytär.
Elokuva paljastaa pikkuhiljaa asiat, joiden vuoksi Delia aikanaan joutui tekemään raskaan päätöksen ja jättämään pienet tyttärensä, miehensä ja kotikylänsä, jonka väki vielä vuosienkin jälkeen syytti Deliaa toisen miehen mukaan karkaamisesta – siltä hänen lähtönsä kieltämättä katsojastakin aluksi vaikutti.
En ollut odottanut löytäväni yöllä mitään katsomisen arvoista, vaan surffailin kanavalta toiselle, kunnes äkillinen Kyra Sedgwickin näkeminen – MTV3:lla pyörivän Ratkaisija sarjan apulaispoliisipäällikkö Brenda Leigh Johnsson- pysäytti surffaukseni ja jäin tarinan koukkuun.
Tänään päivännäöllä tutkittuani elokuvan taustoja sain sen käsityksen, että elokuva on esitetty tv:ssa aiemminkin (miten on mahdollista, että olen sen onnistunut ohittamaan?), elokuussa 2010, eikä se täytä kriitikkojen vaatimuksia hyväksi draamaksi, vaan jää latteaksi, pinnalliseksi, mitäänsanomattomaksi…
Niin – ehkä – mutta ainakin yöllä katsottuna elokuva oli huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin uutisikkuna tai chatit, tai yleensäkin ohjelmat, mitä yöaikaan on tarjolla! Voisin myös kuvitella katsovani elokuvaa lauantai-iltana tai yönä, jolloin ohjelmat jostain kumman syystä loppuvat huomattavasti aiemmin, kuin arkisin.
Elokuvasta jäi tunne, että se loppui kesken – oikeastaan tunne, että se loppui siihen, mistä sen olisi pitänyt alkaa. Jäin miettimään, miten äidin ja tytärten väliset suhteet kehittyivät ja jäivätkö he asumaan pieneen kaupunkiin, vai palasivatko he takaisin suurkaupunkiin, Los Angelesiin.
**********
Aamuöiset elokuvat ovat unettomien silmille ilo, mutta samalla harmittelen, miksei näitä elokuvia näytetä koskaan ”normaaliin tv:n katselu aikaan”, vaan silloin esitetään uusintoja niistä elokuvista, mitkä tv:n äärellä viihtyvät ovat nähneet ainakin sen siedettävät 2 kertaa ja onnistuneet välttämään ne ainakin sen toiset 2 kertaa.
Kuka keksisi lain, millä kielletään elokuvien pakkotoistot ja annetaan tilaa näille muille, vaikka vain ”latteille” draamoille??