Lunta!

Sitä sitten satoi.
Aivan liikaa, yhdessä illassa ja yössä.

Suurin syy miksi en pidä lumesta on yksinkertaisesti se, että olen kesä-ihminen – henkeen ja vereen!

Ja toinen syy on hyisen auton kohtaaminen pihalla, kun pitäisi olla menossa, melkein jo perillä!

 

 

Kesällä oma piha on onni ja autuus – talvella kirous.

Eihän täällä hakkuuaukon laitamilla ole tietoakaan mistään talonmiehestä tai kiinteistöhuollosta, joka hoitaisi lumityöt ja hiekottamisen – itse täytyy lapioon ja kolaan, hiekkasäkkiinkin tarttua,  jos aikoo pihastaan jonnekkin päästä. Tällä rähjäisellä ruodolla voitte vain kuvitella, millaista se touhu sitten on.

Niin – voinhan muuttaa kaupunkiin… ja muutanki! Heti kerralla niin etelään, ettei lunta varmasti sada! Siellä vain palmut huojuu, aurinko paistaa ja ranta on valkoista, kuumaa hiekkaa….

Mutta nyt ei ole vielä sen aika ja sitä odotellessa täytyy yrittää ryhdistäytyä vielä eräänkin kerra;  jaksaa kaivaa auto lumen ja jään alta, sekä tarttua lapioon ja kolaan. Hurrr ja huokaus.