Syksyinen  aamu on kuulas. Pihapuun lehdet lojuvat polulla auringon hohteessa, kosteina ja hieman vielä kuuraisina yön jäljiltä – kultainen matto, jolla syysaamun kulkijat saavat astella, kuin kuninkaalliset konsanaan. Piha huutelee siivoojaansa.  Harava odottaa käynnistäjäänsä  ja pihapolku harjaajaansa  – eipä harava käynnisty, eikä harja heilu… Ei ole tekijästä tekijäksi. Ehkäpä saan tunnustaa… En  käynyt poimimassa ainuttakaan […]

Syksy tuulahti kotiini ja lapset lehahtivat maailmalle, kuin linnunpojat pesästä. ”Hei Hei Äiti!” Ehkä napanuora toimii vielä ohuena lankana välillämme – vai pitäisikö  ilmaisu nykyaikaistaa: ehkä ne näkymättömät bitit singahtelevat 3G verkoston välityksellä vielä koneittemme välillä muuttuen puheeksi ja tekstiksi. Ei se, että lapsia on kaksi, mutta se, että molemmat lähtevät lähes samasta ovenavauksesta…  En […]