Älä Jää Luoksein
Silmiä siristellen katson maisemaa, joka kesällä kylpi vihreän kaikissa sävyissä, kukki täynnä elämää ja sen iloa….
Vihreys on poissa ja timantteina hohtava vitilumi on haudannut kaiken alleen.
Aurinko tanssii pakkasherran kanssa maailman arktiseen hurmokseen ja kutsuu meitä säteillään mukaansa
”Oi tulethan, olen suloisen lämmin….”
mutta talven julma henkäys varoittaa ulkoilijaa heti ovella – ”Varo! Se on ansa!” – ja nipistää posken paljasta ihoa, kuin varmistaakseen, että tuli ymmärretyksi!
***********
Seison ikkunan äärellä ja katselen lumista maisemaa.
Mikään ei liiku, eikä hangella näy jälkeäkään edes hiiren juoksusta.
Suljen silmäni ja tavoittelen auringon lämpimiä säteitä – aivan turhaan.
Vielä on pitkä matka ja edessä hyytävän kylmät kuukaudet; tammi, helmi…
”Voi sinua, Kevät!
Kiiruhda!”
