Kymmenes päivä
Olen parannellut sitkeää flunssaa kotikonstein jo 10 päivää.
Lopulta annoin periksi ja päätin käydä lääkärissä saatuani ilkeän silmätulehduksen.
Mieheni lupautui kuskiksi, mutta hänelle nousi korkea kuume mutama tunti ennen lääkäriin lähtöä. Niin sitten istutin mieheni pelkääjän paikalle ja tartuin rattiin. Harjattuani lumet auton päältä – palellen ja kiukusta vähäisellä äänelläni kihisten! – ajoin puolisokeana lumimyräkässä, varmasti itse pahuuden ruhtinaan suunnittelemaa mutkaista ja liukasta tietä 30km lääkäriin.
Perillä odotin tunnin vuoroani ja tutkittuaan lääkäri totesi minulla olevan flunssan ja silmätulehduksen – sehän tiedetiin jo lähtiessä! – eli silmätipat mukaan ja kotiin jatkamaan sairastamista. Hieman harmittaa ajella 60km hakemaan 5e maksavia silmätippoja, mutta sainhan samalla varmuuden, ettei antibiooteista ole apua flunssani paranemiseen – ei ainakaan vielä – eikä silmätulehdus olisi parantunut ilman tippoja.
Mutta kun siellä oltiin, päätti miehenikin käydä näyttäytymässä lääkärille ja kuinka ollakkaan, hänellä todettiin keuhkokuume!! Sen äkillisen alkamisen ja rajun etenemisen vuoksi oli lääkäri vähällä siirtää mieheni osastolle tiputukseen!!
Usvaverhon läpi tihrustaen, pää flunssasta humisten ja ääni pihisten vakuuttelin yhdessä mieheni kanssa lääkärille kotona pärjäämistä, kunhan vain lääkkeet saadaan mukaan…
Niin lääkäri heltyi ja ajoin samaa reittiä takaisin, tänne hakkuuaukon laitamille.
Nukuttuamme muutaman tunnin – itseasiassa siinä meni kyllä 3 tuntia – jaksoimme miettiä ”Mitä oikein tapahtui??”
Jos en olisi pitkittänyt lääkäriin lähtöä – tai käynyt siellä jo edellisenä päivänä – mieheni ei varmasti olisi saanut lääkitystä tarpeeksi nopeasti. Hän olisi kuitannut kuumeen ”vain tarttuneena flunssana” ja keuhkokuume olisi päässyt pahemmaksi, mistä olisi seurannut varmasti sairaalareissu – tai jotain vielä pahempaa!
Yö meni kuunnellessa, hengittääkö mies.
Tänään hänellä on ollut todella tukala olo ja puhuminenkin on saanut hänet hengästymään.
En halua edes ajatella, millainen vointi olisi, jos antibiootteja ei olisi eilen aloitettu!
Nyt uskon tuon mainoksen lausahduksen – ”Flunssan pitkittyessä on parasta kääntyä lääkärin puoleen!” – vaikka joutuukin ajamaan 60km saadakseen silmätipat!
