Kun Punkki Puree Sinua…

Punkki, tuo inha pikku-ötökkä –  asustelee metsäisillä ja kosteilla alueilla, esim. lehtimetsässä, jossa on tiheä aluskasvillisuus – levittää puremallaan Borrelioosia ja Puutiaisaivokuumetta. Riski bakteeritautien leviämiseen kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pitempään punkki on ihossa kiinni; riski on vielä pieni, jos aika on alle vuorokauden ja todella suuri, jos aika on 48 tuntia, tai sen yli.

Mutta miten Punkin saa irroteltua ihosta turvallisesti???
 

punk.jpg

Puutiainen, eli Punkki elää 2-4 vuotta!
 

Top 4 apuvälineet:

1. Voi tai CRC-öljy. Ne perinteiset välineet, joita on käytetty ja jotka on ”hyviksi todettu”.
Punkki voidellaan/öljytään ja ötökkä irrottaa otteensa ihosta – tosin rasvat voivat aiheuttaa sen inhan reaktion, että punkki oksentaa sisuksensa puremakohtaan ja aiheuttaa tulehduksen… eli en ehkä käyttäisi ensimäisenä, mutta jos mitään muuta ei olisi tarjolla avuksi, niin mieluummin kokeilisin, kuin jättäisin kokeilematta.

2. Punkkilaastari. ”Kätevä laastari, jonka teho perustuu liimaan ja materiaaliin” (Miksihän tuli mieleen: ”Eikö roudarinteippi ajaisi samanasian??”)
Laastari painetaan punkin päälle ja otetaan pois; punkki jää kokonaan laastariin. Jos ötökkä on ehtinyt olla iholla pitempään, voi laastarin antaa olla punkin päällä n. 30min ennen irrottamista. Laastareita myydään apteekissa, paketissa näytti olevan 6kpl ja hintaa 11e.
Virallisilla ohjesivustoilla kielletään peittämästä punkkia, koska se voi yökätä sisuksensa puremakohtaan. Toisaalta taas teippi ei ehkä irrota punkkia kokonaan, vaan katkaisee sen, jolloin osa jää ihoon kiinni aiheuttaen tulehduksen…eli jälleen keino, jota kokeilisin, ellei muuta olisi tarjolla.

3. Punkkirauta. Vaatii kylmähermoisuutta ja rauhallisia otteita käyttäjältään – sekä uhrilta, jonka ihosta punkkia irrotetaan.
Rauta asetetaan varovasti punkin alle ja punkki nostetaan irti ihosta varoen, ettei siitä irtoa osia, jotka voivat jäädä kiinni ihoon ja aiheuttaa tulehduksen.
Punkkirautaa myydään apteekeissa ja hintaa on n. 13-15e. Todella hyvä (ellei jopa paras!) apuväline punkin irrottamiseen. Kuuluisi jokaisen lääkekaapin varusteisiin, vaikka hieman kyllä mietityttää…. miten pienen punkin alle saa raudan niin, ettei vahingossa paloittele sitä….

4. Pumpulipuikko. Niin uskomattomalle kuin kuulostaakin, punkin voi poistaa pumpulipuikolla tosi helposti.
Pyöritä puikkoa punkin ruumiin ympäri molempiin suuntiin – myötä ja vastapäivään – eli ”silittele punkkia”. Kun pyörittelet tovin, niin punkki itse irrottaa otteensa. Pienen punkin silittelyssä täytyy olla tosi varovainen, ettei vahingosa liiskaa koko ötökkää. Sitä ei tiedetä, perustuuko punkin irtoaminen kutiamiseen, vai onko sively muuten niin ärsyttävää, että se jättää roikumisen sikseen… Tätä keinoa en ole vielä kokeillut, mutta muiden kokemusten perusteella uskallan suositella ja olisi varmasti se ensimäinen keino, mitä lähtisin kotikonsteista kokeilemaan, jos punkkirautaa ei olisi.
 

Mutta mitäs sitten, kun punkki on irti? Milloin pitää lähteä lääkäriin??
Itse menisin jokatapauksessa ja vaatisin borreoloosi verinäytteen tarkistuksen, mutta virallinen ohjeistus on:
Tarkasta iho, johon punkki on pureutunut. Jos ihoon kehittyy 1–4 viikon kuluttua punoittava alue, jonka läpimitta on yli 5 senttiä, tai jos sinulle tulee kuumetta, päänsärkyä tai muita oireita, ota yhteys lääkäriin.”

Ps. Jos jollain teistä on tiedossa muita hyväksi todettuja keinoja, niin lisätkää ihmeessä kommentteihin.
Mitä useampia keinoja hallitsee, sitä nopeammin punkin saa irrotettua ja sitä pienempi riski on sairastua vakavasti!

 

 

Hyvinvointi Mieli Terveys Vastuullisuus

Bee of the May

 

mehilainen.jpg

 

”Jos Mehiäliset katoavat maapallon pinnalta,
ihmiskunnalla on neljä vuotta elinaikaa”
  – Einstein –

*******

Toukokuun aurinko muutti lasitetun terassin ansaksi.
Yksi uhreista makasi jo lattialla nääntyneenä, kaksi sen  toveria jatkoi vielä epätoivoista pakoyritystä hakkaamalla kehoaan ja siipiään vasten lasia.

Toukokuun mehiläiset – ne, jotka olivat selvinneet hyytävästä talvesta – tekivät nyt kuolemaan ehdittyään edes elää.

”Niin turhaa! Elämän tuhlausta!”

Hain puhtaan purkin ja ohuen pahvin. Asetin purkin suuaukon ikkunaa vasten aidaksi mehiläisen ympärille ja ujutin pahvin ikkunan ja suuaukon väliin rauhallisen varovasti, ettei surisija menettäisi siipiään, eikä jalkojaan. Mehiläinen jäi purkkiin ja kannoin sen ulos terassilta, avasin kannen (poispäin itsestäni) ja vapautin uhrin ansastaan – eikä se jäänyt ihmetelemään, mitä tapahtui, vaan lensi suristen vapauteen.
Pelastin kaikki kolme – yksi kerrallaan – sekä sen yhden, minkä löysin vielä keittiön verhojen takaa pörräämästä.

Maailma ei pelastunut – eikä se ollut tarkoituksenikaan – olin vain armelias ansaan jääneille.

*******

Ihmisten toiminnan seurauksena katoaa ja kuolee kokonaisia mehiläisyhdyskuntia.  Jos kasvien pölyttäjät katoavat – erityisesti mehiläiset – maailman ruokatuotanto romahtaa, kasvit katoavat ja niiden mukana elämä maapallolta.

Ei riitä, että on armelias terassin pörriäisille, vaan meidän tulisi miettiä omaa toimintaamme –  kuluttajina sekä tuottajina – miettiä, miten voimme yksilötasoisilla toimillamme vaikuttaa asioiden etenemiseen ja pyrkiä teoillamme hidastamaan maailman tuhoa.

Vai onko jo liian myöhäistä?

Puheenaiheet Hyvä olo Suosittelen Vastuullisuus