Seinä
Sade ryöppyää alas taivaalta. Se rummuttaa kattoa pienillä pisaroilla, jotka muuttuvat joeksi osuessaan toisiinsa ja valuessaan alas pitkin kattopeltiä. Taivas itkee. Minä en itke. Kuuntelen sadetta talon hiljaisissa, tyhjissä huoneissa. Seinillä on vielä julisteista ja sinitarrasta jääneitä pieniä sitkeitä palasia, joita yritän varovasti nyppiä irti. Tuskaisen turhauttavaa näpräämistä – hermostun itseeni, kankeisiin sormiini ja ikävään. […]