Kodin menettäminen on todella syvältä. Se on katastrofi, onnettomuus, romahdus ja kriisitilanne, joka tuntuu vaihtelevan aikaa maailmanlopulta. Siihen liittyy repiviä sydänsuruja, tajunnan vievää uupumusta, ja hengensalpaavaa huolta omasta ja läheisten terveydestä ja tulevaisuudesta.
Parhainta apua voi antaa kysymällä suoraan tarpeista. Toisaalta kaikkein kriittisimmissä tilanteissa voi olla hyvin vaikea itsekään tietää mitä tarvitsee. Tässä yhdenlaista listaa asioista, jotka ovat jollekin itsestäänselviä, ja myös helppoja toteuttaa, kun vaan rohkenee.
AUTTAMISESTA
Kuormitus on tällaisessa tilanteessa eläville perheille niin suuri, ettei sitä pysty ilman omaa kokemusta ihan täysin mitenkään ulkopuolelta ymmärtämään. Olen huomannut, että sellainen auttaminen, joka oikeasti helpottaa tilannetta kuormittamatta kuitenkaan liikaa, edellyttää auttajalta kuitenkin halua ainakin yrittää ymmärtää hädässä olevaa.
Vaikka olemme pyytäneet ja saaneet apua aika pieneltä porukalta, olemme saaneet heidän avullaan kuitenkin vaatetettua itsemme, täytettyä kuivamuonakaappia ja myös kalustettua lahjoitusksena tullein kalustein pientä vuokra-evakkoamme. Olemme molemmat perheen aikuiset kokeneet lähimpien ihmisten auttaessa aidosti tulleemme ymmärretyksi. Auttamisesta ei ole tarvinnut selittää moneen kertaan tai jopa ollenkaan. Ymmärtävä ihminen tietää hiljaisesta katseestakin miltä toisesta tuntuu. Toivon, että jokaisella olisi ainakin yksi sellainen ihminen elämässään.
Olen oppinut näiltä ymmärtäviltä ja auttaneilta ihmisiltä paljon auttamisesta, mitä osaan jatkossa varmasti tehdä itsekin paremmin, kun tästä selviämme. Listaan näitä ajatuksia ymmärtämisen ja auttamisen helpottamiseksi.
T e et h ä n a v u n v a s t a a n o t t a m i s e n h e l p o k s i
Tämä on hyvä tiedostaa: Home – tms. vaurion kouriin joutuneesta kämpästä lähtö vastaa usein esim. tulipaloa onnettomuutena. Saatat joutua lähtemään hyvin nopeasti, menetät mahdollisesti koko omaisuutesi ja talosi saattaa olla purkukuntoinen. Erona on se, että pitkäaikaisen kosteuden vuoksi vaurioitumisesta et saa mitään korvauksia tai mitään tukia miltään taholta. Viimeisetkin mahdollisuudet tukiin on lakkautettu muutama vuosi sitten. Tulipalon sattuessa olet kuitenkin oikeutettu useimmiten vakuutuskorvauksiin.
Teethän avun vastaanottamisen mahdollisimman helpoksi. Altistuneet ihmiset ovat toisinaan herkistyneet homeiden ja voccien lisäksi myös vaikkapa erilaisille kemikaaleille. Voit puhdistaa lahjoittamasi esineet pyyhkimällä miedolla, hajuttomalla pesunesteellä ja tuulettaa niitä, jos kelit ovat suotuisat.
Lahjoittamasi vaatteet on hyvä pestä ilman huuhteluaineita ja (voimakkaita) hajusteita. Tarkista itsekin oman nenäsi määräisesti, etteivät ne haise tunkkaiselle. Kauan varastoissa säilöttyjä tekstiilejä tai esineitä ei pinttyneiden hajujen vuoksi kannata tarjota.
Jos vain sinulla on mahdollisuus, lahjoitusten kuljetus avun saajalle helpottaa avun vastaanottamista paljon. On hienoa, jos avun vastaanottamisesta ei aiheudu stressiä jo valmiiksi uuvuttavassa tilanteessa.
Kiitos, että autat mahdollisimman hienotunteisesti. Autettana oleminen saattaa aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. On onnekasta saada apua, mutta se myös alleviivaa surua, mihin olet talon onnettomuuden vuoksi joutunut. Apua saava haluaa mahdollisimman pian palata arkeen ja elää niin normaalia elämää, kuin se vain on epänormaalissa tilanteessa mahdollista.
O l l a a n y h t e y d e s s ä
Jos kuulet asiasta joltain muulta kuin henkilöltä itseltään, voit silti ottaa yhteyttä.
On hyvä olla kuulolla ainakin aluksi säännöllisesti. Samalla voi seurata toisen vointia ja mielialaa.
Kuulumisia voi kysyä alkuun useamminkin, vaikka vastaus voi olla turhautunut, itkuinen ja murheenmurtama. Ihan hyvin voi kertoa niitä tavallisen elämän omia kuulumisiakin, sillä ns. normaalin elämän väläykset ovat sinne toiseen todellisuuteen eduksi, vaikka niihin evakkolaisella, ainakaan minulla, ei alkuun ollut muistissa mitään kosketuspintaa.
T ä r k e i n t ä o n k u u n t e l e m i n e n
Evakkolaisen ajatukset voivat poukkoilla epäloogisesti ja tunnetilat heitellä äärilaitoihin sekunttipelillä. Ystävän ei vieressä kuuntelijana tarvitse kompata, opponoida, lähteä kehittelemään ratkaisuja, eli juurikaan reagoida mitenkään toisen puheeseen. Kun kuuntelee vain ja näyttää, että kuuntelijana selviää siinä hetkessä hyvin kuuntelemisesta ja se ystävä selviää siinä hetkessä olemisesta. Riittää, että hän muistaa hengittää.
R o m a h t a m i s e n k e s t ä m i n e n
Kaikki eivät romahda. Mutta jos romahtaa, se on ihan ok. Kun toinen itkee lohduttomana, on sille tunteelle tilauksensa. Jossain vaiheessa itkeminen vähenee ja loppuu. Jossain vaiheessa elämä alkaa taas näyttää siltä, että se menee eteenpäin ja jatkuu. Itkua ja surua ei tarvitse yrittää nopeuttaa, surevaa ystävää ei tarvitse yrittää hyssyttää lopettamaan itkuaan, varsinaisesti edes lohduttaa tai jollain tapaa piristää. Toki voi yrittää, mutta se ei haittaa, jos et onnistu. Koin itse romahduksen hetket kroppani tapana nollata tilanne, pyyhkiä pölyjä mielen nurkista ja aloittaa nousu uuteen alkuun.
A n n e t a a n n i i d e n s i s ä i l m a o i r e i d e n o l l a
Sisäilman ja ympäristön aiheuttamista oireista kärsivät nykyään sadattuhannet suomalaiset. Osa altistuu kotona, koulussa, töissä tai päiväkodeissa, mutta monet useammassa paikassa päivittäin tai säännöllisesti. Joillain oireet ovat epämääräisen vaisuja ja yleisten flunssaoireiden kaltaisia. Oireet voivat olla vaikeasti yhdistettävissä ympäristön terveyshaittoihin. Toisilla taas puhkeaa vaikkapa näkyvästi vaikeita yksittäisiä tai useita ärsytysoireita. Ne voivat alkaa voimakkaasti ja nopeasti altisteita sisältävissä tiloissa, mutta helpottavat siirryttäessä pois. Jotkut reagoivat kemikaaleille, toiset homeille, toiset vaikkapa vanhoille-madonsyömille huonekaluille, toiset uusille lastulevuille.
Jos olisi olemassa kaava, jonka perusteella tiedettäisiin mitkä hiukkaset, mitkä materiaalit, mitkä laadut ja mitkä määrät aiheuttavat oireita minkäkin ikäiselle, sukupuoliselle tai kokoiselle ihmiselle tai eläimelle, sen kaavan keksijä olisi jo tunnettu ja rikas ihminen.
Jos evakkokaverisi kokee saavansa hengenahdistusta, nivelkipuja, väsymystä, itkuisuutta, ihon tai kielen kirvelyä, sydämentykytystä tai mitä tahansa, autat isoiten sillä, että toteat jotain tyyliin
a) voi harmi b) ompa ikävää c) voi ei d) okei ja todeta perään, että d) Voinko jotenkin auttaa? tai e) Mitä nyt kannattaisi tehdä?
Sisäilmaoireiset ihmiset ovat kuulleet kyllä aivojen uudelleen ohjelmoinnista ja nähneet julkisuuden henkilön kyseistä menetelmää markkinoivan. Valitettavasti menetelmän toimivuudesta on hyvin vähän näyttöä, ainakin toistaiseksi. Yleisin tunnettu apukeino on välttää oireita aiheuttavia tiloja. Valitettavasti se on usein vaikeaa. Usein myöskään ei ole selkeää tietoa siitä, mikä ympäristössä oireita aiheuttaa. Se on pelottavaa ja turhauttavaa. Oirehtivat tietävät tai keksivät itse parhaimman tavan menetellä. Hienointa on, ettet epäile toisen oireita, vaikka et itse niitä saa tai toisen kipuja näe omin silmin. Tuskin sanot katkarapu-allergisellekaan, ettei nyt noin pienestä sintistä voi mennä henkitorvi umpeen.
L u o t e t a a n t u l e v a i s u u t e e n
Niinä hetkinä, kun toinen ei keksi mitään ratkaisua ja keinoa selviytyä, saa olla toista mieltä. Niinä hetkinä merkittävin ja joskus ainoakin pelastusrengas voi olla se, joka sanoo, että sinä selviät ja te selviätte tästä.
V o i t a r j o t a v a i k k a p a
Vaatteita, kodin tarvikkeita ja huonekaluja, jos sinulla on jotain mitä voit antaa. Materiaalista apua, joka vastaa perheen tarpeita. Kysy mitä he tarvitsevat.
Tarvike- ja vaateavun kyselemistä esim. lähialueen nettikirppiksiltä tai kavereilta (TÄMÄ APU OLI MEILLE TODELLA TÄRKEÄÄ).
Apua lastenhoitoon tai vaikka hakuun päiväkodista.
Ruokaa, ihan valmista ruokaa kattilallinen.
Kyytiä, erityisesti jos evakkolaisella ei ole autoa, jolla raijata omaisuuden rippeitä tai hakea vaikkapa torista ilmaiseksi bongattua lipastoa.
Soittoapua. Joskus siitä on suunnaton apu, jos jonkin asian hoitamisen puhelimen avulla tekeekin ystäväsi, jonka olet briiffannut hyvin ennen puhelua ja joka voi puhelun aikanakin sinulta asian tarkistaa.
Seuraa kävelylle tai kauppareissulle.
Avuksi tyhjentämään kodista tavaraa varastoihin tai kaatopaikalle.
Lainaksikin asioita, joita saatat tarvita vielä myöhemmin itse.
NÄILLÄ MENNÄÄN
Evakkolaisena elämä on muuttunut niin paljon, ettei kukaan voi ymmärtää asiaa selkeästi. Evakkoon joutuneena muistutan itselleni, että annathan tilanteestasi tietäville ihmisille, niille lähimmillekin, armoa, sillä se, etteivät he aina tajua mitä yritän sanoa, tai ole samaa mieltä kanssani, usko tai ymmärrä sanomisiani, on i n h i m i l l i s t ä. Neutraali suhtautuminen ei ole ilkeyttä ja välinpitämättömyyttä, se on neutraalia, joka on tavallista ja ihan ok.
M u u t a m i a f r a a s e j a, joita on tullut käytettyä paljon
Sori, nyt ei jaksa.
Sori, mä en ole sulle vihainen, mutta mä olen ihan helvetin vihainen tälle tilanteelle.
Sori, mä oon vihainen ja raivona vaan siksi, että tekisin välillä jotain muuta, kun itkisin.
Sori, en pysty nyt puhumaan tästä, tuntuu liian pahalta.
Kiitos, olet ihana, mutta mä en nyt vaan jaksa tehdä mitään piristävää.
Kiitos, en pysty sanomaan muuta.
Kiitos, tää merkitsee enemmän, kuin pystyn sanomaan.
Yleisesti ottaen kirosanat.
Kiitos.
Noniin.
Juhannusta (tai vaihtoehtoisesti joulua) kohden.
Näillä mennään. (Ehdoton oma suosikkini, jolla saa myös päätettyä minkä tahansa keskustelun diplomaattisesti, selkeästi ja neutraalisti.)
