Lakimiestä ja kuntotutkijaa

Seuraavat vuorokaudet evakossa mummolassa olivat täyttä työtä keholle, jonka mikrobihyökkäykset olivat raadelleet karrelle. Henki kulki vaivanloisesti akuutista keuhkoputkentulehduksesta johtuen, kuume tärisytti kehoa kauttaaltaan, sanat kähisivät kuivina ulos riekaleiselta kieleltä.

Päivät kuluivat toipuessa ja täyttä työpäivää talon asioita hoitaessa. Soitin itkua niellen taotta neuvoa etsien erilaisiin yhdistyksiin ja muihin tahoihin. Täysin asiasta tietämättömälle luotettavan ja kosteusvaurioriidoista tietävän lakimiehen etsintä ja löytäminen ei ollut helppoa. Samoin miltei ylitsepääsemättömän vaikealta tuntui arvioida ovatko puhelimitse kiinni saamani kuntotutkijaehdokkaat varmasti riittävän päteviä meidän talon tutkimuksiin. Joka puhelussa sain pahoitella äänen sortumista ja itkun tuhertamista. Toisaalta sydäntä lämmitti se, että minuun suhtauduttiin ymmärtävästi, osaaottavasti ja kannustavasti.

Kun lakimies ja kuntotutkija olivat löytyneet, seurasi kuntotutkimusten aloittamisen ajankohdan sopiminen ja tärisevin käsin muokkailtu reklamaatio myyjille vaateena hinnanalennus tai kaupanpurku. Paluupostina reklamaatiolle saimme vastapuolen aggressiivisen asianajajan epämääräisen vastineen, jossa ei myönnetty tai kielletty mitään. Kielto olisi avannut mahdollisuuden vakuutuksen oikeusturvaan, joka olisi tuonut aikanaan helpotuksia lakimieskustannuksiin.
 
Oli aamu tai ilta, hetken virkeä tai taas jo väsynyt, harteilla, niskassa, otsassa ja silmillä painoi mustana viittana tietoisuus siitä, että tätä monialaista monen asiantuntijan prosessia täytyy jonkun toimitusjohtaa. Nyt se toimitusjohtaja olin minä, ilman minkäänlaista pätevyyttä, koulutusta tai ennakkovaroitusta.
-Jos tämän projektin sössin, minulta ja perheeltäni menee kaikki, tai no, ne loputkin.