Miksi kirjoitan

Hyvä kysymys, johon minulla ei ole yhtä vastausta.

-Kirjoittaminen on matka, joka vie mukanaan, koskaan ei tiedä minne päätyy ja ketä matkallaan tapaa.

-Nautin kirjoittamisesta, kun mieleeni tulee idea, se vie minut täysin mukanaan, näen henkilön ja tarinan tapahtumat mielessäni selkeästi, ne on kirjoitettava ylös. Tässä vaiheessa käytän usein muistilehtiötä.

-Kun kirjoitan edellä mainitulla tavalla, mieleeni tulee ideoita jo seuraavista aiheista ja ne on laitettava myös muistiin.

-Kun olen ns. sylkäissyt tarinan rungon ulos, annan sen hetken olla, palaan siihen myöhemmin ja katson, onko idea vielä hyvä, jos on, jatkan sen työstöä, jos ei annan sen olla ja katson sitä kenties joskus toiste, tai pudotan sen pöytälaatikkoon.

-Minulla on mukavaa mielikuvitusmaailmoissa, joissa saan luoda jotain, siksi myös kirjoitan.

-Kirjoittaminen on minulle myös omaa aikaa

-Arvostan ja olen aina ihaillut kirjailijoita. Minulle oli jo lapsena tärkeitä kaikki sadut ja kirjat.

Muuta:

”Kaivoksen haltijaa ei olisi pitänyt suututtaa. Mustat pilvet kerääntyivät uinuvan kylän ylle, taivas roikkui raskaana, kuin juuri putoamaisillaan oleva kypsä omena. Maa jyrisi. Louhoksen keskellä sijaitsevan kirkasvetisen lammen pinta väreili pahaenteisesti. Miehet sisällä louhoksessa huusivat tuskasta.”

Se oli ote eräästä tekstistäni.

Nuoruuteni äidinkielen tunneilla:

Koulussa kirjoitin mielelläni, äidinkielenopettajani arvioi tekstejäni, että: niitä on mukava lukea ja selvästi minulla on mielikuvitusta ja pidän tarinoiden kirjoittamisesta, palaute jatkui sitten hieman negatiivisemmin: tarinani meni aina aiheen vierestä ja ohi, ylitin annetun sivumäärän ja kielioppi oli hukassa, lauserakenteeni omintakeisia (Virheellisiä). Sain aineista aina 5- tai 6-.

Nyttemmin ymmärrän, että en saanut numeroita tarinan sisällöstä, vaan oikeinkirjoituksesta, en osannut kielioppia, en osaa vieläkään täydellisesti, opettelen.

Minulla on lukihäiriö ja oppimisvaikeus, en muista mitä milloinkin opetetaan, mutta nyt yritän kovasti opetella oikeinkirjoitusta ja kieliopillisia asioita. Näin vanhemmiten huomaa, että kyllä ne asiat oppii myöhemminkin, jos peruskoulussa ei kokenut tarpeelliseksi jotakin ainetta opiskella niin tarkasti.

Olen oppijana sellainen, että saan kiitettäviä sellaisista aineista, jotka todella kiinnostaa, uppoudun ja opettelen sitkeästi, nyt olen päättänyt opetella kielioppia tässä samalla tätä vahvuuttani hyödyntäen.

Unelmia kohti pitää mennä, kielioppi, lukihäiriö ja oppimisvaikeus ovat vain hidasteita, ei este kirjoittamiselle. Tämä tiedoksi kaikille, jotka ajattelevat että äidinkieli ei ole koskaan ollut vahvin laji. Se ei estä sitä, ettet voisi kirjoittaa. Rohkeasti vaan, kirjoittaminen opettaa ja kehittää kirjoittajaa.