Sananen kirjailijoista. Nostan esiin muutaman, hyviä on enemmänkin, mutta tein tällä viikolla tehtävän: Miten muut sen tekevät. Siinä tarkoituksena on tutkia rakenneratkaisuja, sanojen käyttöä ja mitä nyt ikinä haluaakaan kirjan tekstistä tutkia.

Otin Remeksen Hornan hyllystä, Pidän Ilkka Remeksen tyylistä, hänen kappaleensa on suhteellisen lyhyitä, samaten luvut. On monta makua, mutta itselleni parhaiten uppoaa se, että lukuja mieluummin enemmän ja jakaa ne pienempiin kokonaisuuksiin, kuin se että yksi luku on kymmeniä sivuja pitkä.

En myöskään pidä pitkistä kappaleista. Remeksen kuvailu on myös sellainen mistä pidän, hän kertoo muutamalla lauseella henkilöstä ja miljööstä, ihan mistä tahansa todella paljon, sanoja on vähän, mutta heti lukija saa jonkin käsityksen ja mielikuvan siitä, mistä kirjoittaja haluaa kertoa. En paljoa ole lukenut Remeksen kirjoja, ainoastaan selaillut, mutta otan hänen kirjojaan varmasti työnalle pikimmiten.

Yksi aina yhtä vahva kirjoittaja mielestäni on Enni Mustonen. Hänen vahvat lauseet, kuvailut ja tarinansa on sellaisia, joita usein kuuntelen tai luen silloin, kun itse kirjoitan. Hänen genre on täysin erilaista, jota minä kirjoitan. En halua ottaa liikaa vaikutteita, siksi luen silloin kun kirjoitan, päin vastaista tai hyvin kaukaista lajia omasta kirjoittamisestani.

Tykkään Mustosen kerronnasta, hänen kirjoihinsa en ole koskaan pettynyt. Osa on peruskauraa, mutta sitä osaa odottaa, niin se ei haittaa.

Mutta sitten päästään kirjailijaan, joka ei esittelyitä kaipaa. Hän on kuningasten kuningas ja täysin syystä. Oppi isäni ja kirjailija, joka osaa ottaa lukijan tarinaan mukaan. Hänen tarinansa ovat mukaansa tempaavia, kerroksellisia tarinoita. Hän kietoo lukijan tiukemmin tarinaan luku luvulta. Hän antaa lisätietoa ja ahaa elämyksiä lukijalle jokaisessa luvussa, syventäen samalla tarinaa ja saa lukijan janoamaan lisää. Lukija saa vastauksia, mutta enemmän kysymyksiä kirjan loppuun saakka, aivan ensimmäisistä lauseista lähtien.

Joko keksit kuka tämä ansaitusti kuuluisa, minun oppi isäni on? No sehän on nerokas ja kunnioitettu kirjoittaja, ei vain siksi että hänen nimensä on se, vaan ansaitusti oman vahvan kirjoittamisen vuoksi: Stephen King. Kaikki kunnioitus hänelle, hän kertoo myös ihan muutamalla lauseella paljon niin henkilöstä, kaupungista kuin tilanteestakin. Joku kokee että hän jaarittelee, itse ajattelen, ettei hän käytä yhtäkään turhaa sanaa, kaikella on tarkoitus ja paikkansa hänen kirjoissaan. Hän innostaa ja inspiroi minua. Onko sinulla kirjailijaa, jota ihailet? Kuka se on?

Minulla joskus käy, tai hyvin useinkin niin, että luen hyvän kirjan, olen aivan haltioissani, sitten etsin kirjoittajan toisen kirjan ja se onkin täysi pettymys. Mutta edellämainitut kolme on sellaiset, joiden kanssa en tätä ole kokenut, vaan jokainen kirja saa minut ihailemaan heitä enemmän.

Mutta sitten sanon miksi en tällä viikolla ole päivittänyt blogiani… Se johtuu siitä, että tein toisenkin tehtävän ja siinähän kävi niin, että minun mielikuvitukseni lähti lentoon ja sain taas täyden tarinan hahmoineen, minun piti kirjoittaa se äkkiä ylös. Olen työstänyt sitä ja sitten novelliani, jolla olen osallistumassa kilpailuun. Novelli on kaksi kertaa nyt muokattu, sanoja saa olla 15 000 minulla tällä hetkellä n. 28 000 sanaa, eli muokkaamista vielä on, mutta aikaa on hyvin.