Ryysyrannan Jooseppi.
Juuri kun sain hankittua pojalle välikausihaalarin siskoltani, samalla maksaen itseni siitä omassa mittakaavassani kipeäksi sekä poika ehti saamaan sen jopa parin käyttäkerran jälkeen rikki, ei haalarille ole sen kummemmin ollut käyttöä. Lämpimät kelit yllätti taas meidät suomalaiset niin perin pohjin, että jopa Prismasta on ollut monta päivää putkeen grillimakkarat loppu!
Hieman olen harmitellut Ticketin haalarin kohtaloa, sillä sen molemmissa polvissa on kaksi pientä reiänalkua, jotka poika on saanut aikaiseksi vedetessään soraisella pihalla kunnon nelivedolla. Huoh! Voin vain huokaista helpotuksesta, etten ole maksanut haalarista sellaisia summia mitä ne uutena maksavat. Luulisi, että niinkin kalliin haalarin kestävyys olisi todella korkealuokkaista vai miksi ihmeessä ne maksavat niin paljon? Mutta niin se taitaa kuitenkin loppupeleissä olla, ettei mikään kulutusluokaltaan korkeatasoinen vaate ihan kaikenlaista kulutusta kestä.
Ainakaan meidän pojan kulutusta. 🙂
Nyt haalari on roikkunut kaapissa likaisena, eikä sitä olla käytetty hetkeen. Juuri näiden ihanien ilmojen takia! En ole yksinkertaisesti jaksanut pukea pojalle ulkoleikkeihin haalaria päälle, sillä olen päässyt helpommalla kun olen laittanut pelkät tuulihousut ja takin. Poikakin jaksaa pukemista puolet paremmin ja itseasiassa se meneekin tällä hetkellä aika kivuttomasti – mikä on ihanaa! Olen vihannut ylikaiken talven pukemisrumbaa ja olen niin iloinen, ettei sellaista vaatemäärää enää tarvita.
Ne pienet jutut – miten ne helpottaakaan arkea kummasti. 🙂
Olen harmitellut myös sitä, etten ostanut välikausihaalaria varten ns. rymyhaalaria kirpputorilta pojalle. Näin ei olisi harmittanut yhtään, vaikka se olisi täynnä reikiä. Mutta, mitä tästä opimme? Vaikka ja mitä, sen voin sanoa.
Nyt sain eilen hankittua pojalle kirpputorilta rymytakin pihaleikkeihin – kahdella eurolla. Joku on luultavasti tehnyt takin itse, sillä takki ei ole mitään merkkiä ja takissa näkyy tiedättekö sellainen tekemisen meininki. Musta takki on niin suloinen ja mikä parasta – ei tarvitse välittää sitten pätkääkään siitä, tuleeko se likaiseksi ja onko siinä reikiä vai ei.
Lämpimien kelien myötä ollaan vietetty ulkona todella paljon aikaa, mikä on ihanaa! Ja jos aikaisemmin poika vaan lähinnä keinui ja konttasi pihalla edestakaisin, niin nyt poika on herännyt aivan uudella tavalla eloon. Hiekkalaatikolla tehdään hiekkakakkuja, leikitään autoilla ja tiputetaan kiviä ja käpyjä kaivoon. Ette usko kuinka kovin olen odottanut tätä aikaa – niin uskomattoman kovin!
Ja uskon, että aika moni muukin äiti on?
Meillä on vielä hankkimatta pojalle kunnon ulkokengät. Kuten kuvista huomaatte, niin meillä mennä toohotetaan ulkona reinoilla! Reinot ovat ainoat kengät jotka ovat pojalle sopivat ja koska niillä ei ole sisällä oikein käyttöä, päätin ottaa ne ulkokäyttöön. Hieman ne kärsivät, mutta ainahan ne voi pestä ja pääasia on se, että poika pääsee eteenpäin helposti – vaikkei vielä kävelekkään. (!!!!! ) Kuomat olivat talvella mitä mainioimmat jalkojen lämmittäjät, mutta nyt ne ovat jo aivan liian kuumat ja vieläkin pari kokoa liian isot.
Poika on iteasiassa muutenkin tässä asussa aikamoinen Ryysyrannan Jooseppi, mutta väliäkös sillä. :)
Aurinkoa päiviinne ja muistakaa ulkoilla!