Asu ristiäisiin.
Meillä on viikonloppuna ristiäiset, kun ystäväni esikoinen saa itselleen nimen. Pojan nimi on ollut tiedossa jo silloin, kun pienokainen polski vielä mahassa, joten yllätyksenä nimi ei taida tulla oikein kenellekkään – sillä siitä ovat tienneet niin sukulaiset kuin ystäväpiirikin. Mitä mieltä te muuten olette, tai lähinnä te äiti-ihmiset – oletteko halunneet pitää nimen yllätyksenä ristiäisiin asti, vai kertoneet nimen samantien kaikille? Meillä oli miehen kanssa heti selvät sävelet, että nimi paljastetaan vasta ristiäisissä. Myönnän kuitenkin, että oli todella kamalaa pitää nimeä salassa, varsinkin kun kaikki yrittivät koko ajan sitä arvuutella. Onneksi kukaan ei osunut nimen kohdalla oikeaan, sillä pojan nimen ollessa sen verran ei niinkään yleinen oli sen arvaaminen hieman vaikeampaa.
Kaikenlisäksi pojan nimi vielä muuttui matkan varrella, eikä nimeksi lopulta edes tullut sitä mitä olimme aluksi ajatelleet. Uuden tulokkaan kohdalla olen pyöritellyt päässäni ainoastaan tyttöjen nimiä, enkä lainkaan poikien. 😀 Mielessä onkin jo yksi miellyttävä nimi, mutta sen näkee sitten.
Ja tästä ristiäisasusta sen verran, että viimeksi käytin tätä mekkoa mieheni serkun häissä, ollessani raskaana pojasta. Mekko on ostettu Anttilasta 15 eurolla ja vitsit miten mä tykkäänkin siitä. En halunnut tuolloin ostaa häihin mitään odotusajanmekkoa, sillä halusin mekon menevän vielä myöhemminkin. Okei, nythän odotusajanmekko olisi tietenkin mennyt toistamiseen, mutta tämä oli silti hyvä valinta – tiedän sen, vaikka en olekkaan vielä käyttänyt tätä ilman pallomahaa.
Tykkään mekon värimaailmasta ja materiaalista todella paljon – se on ihanan heleä ja keväinen. Vyötärölle on pakko laittaa vyö, koska silloin se istuu juuri tämän ison mahan kanssa parhaiten. Mietin vielä laitanko harteille ollenkaan mustaa huivia, sillä hihat ovat kuitenkin pitkät ja lämmittävät ihan kivasti. Ja ehkä se on liikaa, on kuitenkin kyseessä ritiäiset. Kengät on mulla lainassa, mieheni siskolta. Jep! Olen kyllä niin huono panostamaan kunnollisiin juhlakenkiin! Pitäisi ehdottomasti ostaa yhdet hyvät mustat korkokengät, sellaiset jotka menisi tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nämäkin kengät ovat yhden koon liian pienet ja ne hieman puristaa, mutta kyllä niillä yhdet juhlat varmaan pärjää. Onneksi ei ole turvotusta ( koputtaa puuta, sillä ristiäisissä takuulla turvottaa )
Koruista sen verran, että sormus on mammani vanha. Ihan rihkamaa se on, mutta kerran kehuin sitä mammani sormessa ja sain sen siltä istumalta itselleni. Mamman kuullen ei kyllä saa kehua yhtään mitään, sillä hän luopuu melkein aina kaikesta päällään olevasta. Tämänkin sormuksen suhteen intin vastaan ja sanoin vain kehuneeni sitä, mutta eihän se auttanut. Kaulakoru on tuliainen ystävältä Tallinnasta.
Saapi nähdä jospa saisin kuvattua asun ihan päälläkin? Ja hei, nyt tulee tärkeä kysymys: Mustat vaiko ihonväriset sukkahousut? Kyllä, tämän suhteen olen nyt melkein jopa paniikissa. :)
Pssst. Ja niin, mainitsinko jo olevani sylikummi? Saan pitää sellaista ( ystäväni mukaan ei enää kovinkaan kevyttä ) pientä patukkaa sylissäni. Ihanaa! Toivon mukaan meillä poitsun kanssa yhteistyö pelittää ja koko tilaisuuden ajan nukutaan kiltisti. Ystäväni sanoi, että mähän jos joku olen sellainen joka tietää, mitä sellaisessa itkupotkuraivari tilanteessa pitää tehdä, kun meille tulee lapsia melkein kuin sieniä sateella!
No, kaikkeen sopii uskoa. :)