Hameessa helmikuussa.
Moikka!
Tässä hiljaisuudessa ehti vaihtua jo kuukin helmikuulle. Mitenkäs te ootte ottanut tämän jo hieman valoisamman kuukauden vastaan? Me aloitettiin uusi kuukausi messuilemalla Turussa Rakennus ja sisustusmessuilla. Miestä lähinnä kiinnosti messut työnsä puolesta ja me pojan kanssa vaan ihmeteltiin sivusta. Täytyy sanoa, että olin aika pettynyt messuihin ja mun mielestä se itse sisustuspuoli oli jokseenkin todella suppea. Missä se edes näkyi? Ajattelin, että olisin hankkinut uusia ideoita kodin sisustamiseen, mutta mitään ei jäänyt kyllä haaviin. Oliko joku muu samoilla messuilla?
Messujen lisäksi olen saanut hankittua kotiin pieniä sisustukseen liittyviä juttuja – sellaisia, joita vinkkailin jo tässä postauksessa. Nyt sohvaa koristaa pari kapaletta uusia tyynyjä, sekä se ritilälamppu on vihdoin ja viimein kotiutettu – valkoisena kylläkin, sillä iski kamala valinnanvaikeus. Uskon, että tulen hankkimaan saman vielä mustana, kunhan näen ensin miltä lamppu näyttää katossa. Musta menisi varmaankin eteisenkattoon oranssilla johdolla – se näyttäisi niin hyvältä siellä ja johdattelisi meidän alakerran värimaailmaa.
Farkkumekko 2hand, Neule Lindex, Huivi Pieces, Sukkikset Seppälä, Kengät Clarks, Kello Promod, Laukku Guess
Ja kun koti on saanut uutta ilmettä, päätin ottaa tänään pienen askeleen lähemmäs kevättä, kaivamalla esiin löysän farkkumekon. Täällä on lämpötilat ulkona plussan puolella ja paksuilla sukkiksilla ja hameella pärjää mainiosti – ja oli todella kevyt liikkua, mikä on mulle nyt todella tärkeetä! :D Tässä asussa yhdistyy melkein kaikki se mistä tykkään – sellaista rentoa naisellista tyyliä, raikkaat värit ja muhkea huivi. Mun täytyy myöntää, että olen aika riippuvainen huiveista ja lähestulkoon asusta kuin asusta löytyy aina jonkinlainen huivi. Huiveilla saa niin paljon ilmettä asuun ja jokin niissä vaan viehättää. Huivi on vähän kuin sormus, jos se puuttuu, on olo todella alaston. Onko teillä se jokin juttu, mikä täytyy aina löytyä päältä? Kuten korvikset korvissa tai se sormus sormessa?
Ja normaalistihan en kotona pojan kanssa ollessani näin pukeudu, vaan käväisin nopeasti ottamassa verikokeet. Hieman jännittää niiden tulokset, sillä kutina kropassani senkun pahenee ja haluan poissulkea raskaushepatoosin ( oliko se nyt se? ) Itselläni ei kutise jalanpohjat eikä kämmenet, niin kuin yleensä tässä tapauksessa kuuluu ja neuvolasta sanottiin, ettei ole syytä huoleen. Tästä huolimatta haluan pelata varman päälle, varsinkin kun eksyin netin ihmeellisen maailmaan lukemaan raskaushepatoosista, oireista ja niistä surullisen kamalista tarinoista – ei olisi kyllä koskaan pitänyt alkaa googlettelemaan!
Nyt olen todella vainoharhainen ja lasken koko ajan pikkuisen liikkeitä. Normaaliin tapaan, eli aika laiskasti siellä mylvitään, mutta onneksi edes liikkuu sen verran. Ylihuomenna on neuvola ja saan silloin myös tietää verikokeiden tulokset. Sormet ja varpaat ristiin, että kaikki olisi hyvin.
Kivaa helmikuuta jokaiselle toivottelee vähän väsynyt mammeli ( katsokaa kuvan silmäpusseja, heh! )