Niin monenlaisia päiväkoteja ja lapsia
Kolmistaan blogin Karoliina tästä aiheesta jo kirjoittikin ja hänen tekstinsä sai omat ajatukseni niin suureen ajatuslaukkaan, että päätin kirjoittaa samasta aiheesta myös oman blogini puolella.
Meidän poika aloitti päivähoidossa ollessaan 2v3kk ja tyttö täytti vuoden vain kaksi viikkoa hoidon aloittamisen jälkeen. Palasin takaisin työelämään ollessani kotona yli kaksi vuotta ja siinä ajassa meidän perheestämme muodostui nelihenkinen. Välillä olen katunut sitä, että lapset aloittivat jo pieninä vauhdikkaan päivähoitoelämän. Etenkin pojalle hoidon aloittaminen tuntui olevan pikkusiskoa haastavampaa ja oikeastaan vasta nyt hän on tottunut päiväkotirytmiin ja viihtyy siellä hyvin. Mutta, lapsissa on eroja. Toiset suhtautuvat muutoksiin mainiosti ja toisille muutokset voivat viedä paljon odotettua kauemmin. Eroja on myös päiväkodeissa ja sillä kuinka omistautunut ja ammattimainen henkilökunta päiväkodissa on.
Viime vuoden kesäkuussa meidän lapset joutuivat vaihtamaan päiväkotia, sillä heidän vanha päiväkoti lopetti toimintansa. Tämä päiväkoti oli pieni ja tässä aivan meidän lähellä, joten hieman panikoin mahdanko löytää mistään vastaavaa, joka olisi hyvä lapsille. Kyselin monilta äideiltä, pohdiskelin ja puntaroin, kunnes hain paikkaa siihen päiväkotiin mistä olin kuullut eniten hyvää. Tämäkään paikka ei ollut meistä kaukana, mutta en ollut koskaan aikaisemmin edes ajatellut tätä vaihtoehtona, enkä kyllä tiedä miksi en. Nyt lapsilla on kohta vuosi takana uudessa päiväkodissaan, enkä voisi olla tyytyväisempi valintaani. Harmittaa todella paljon, etten tajunnut alunperin hakea paikkaa juuri täältä päiväkodista.
Tämä päiväkoti on keskellä omakotitaloaluetta, metsän ympäröimänä. Päiväkoti on suuri ja ryhmiä on monta. Vielä pari vuotta sitten päiväkodin yhteydessä oli alakoululuokat 1-2. Päiväkodin henkilökunta on täysin omaa luokkaansa, aivan todella ihania kaikki. Olen äärimmäisen kiitollinen poikani ryhmän hoitajille, jotka ovat osanneet lukea vilkkaan ja aktiivisen poikani luonnetta, sekä osanneet lukea erilaisia tilanteita ja toimia niissä mitä ammattimaisemmin. Haluan kiittää heitä jokaista siitä, että he ovat tehneet työnsä niin hienosti, että mulla on todella turvallinen ja hyvä tunne kun lapseni menevät päivähoitoon. Kiitos, että ymmärsitte laittaa poikani penkille häntä rauhoittavan tyynyn ( itselläni ei olisi käynyt mielessäkään ) Kiitos, että olette kuunnelleet ja antaneet neuvoja. Kiitos, että olette tsempanneet ja pistänyt kättä olkapäälle.
Voisin kiittää teitä niin monesta. Kiitos, että teette niin hienoa työtä.
Ammattimaisen henkilökunnan lisäksi itse päiväkoti on todella ihana. He touhuavat kaikenlaista kivaa, pitävät kerhoviikkoja ja hyödyntävät lähimetsää. Rakentavat sinne majoja ja kiipeävät kallionseinämää köydellä. Kesken työpäivän sähköpostiini voi kilahtaa kuva taitavasta kiipeilijästä. Talvella hiihtävät ja pihalla lasketaan pulkalla ja liukurilla. Jos on hiljaisia päiviä ( etenkin joululoma aika oli sellainen ) ja lapsia on vähän, saatetaan liikuntasalissa katsoa suurelta näytöltä elokuvaa. Liikuntasaliin tehdään myös temppuratoja ja voimistellaan. Päiväkodin käytävällä saa käytäväleikkipäivänä ajaa polkuautoilla ja traktoreilla ja löytyy päiväkodista myös ihan ikioma uima-allaskin ja uintipäivät ne vasta hauskoja onkin. Puukäsityöpajassa nikkaroidaan kaikenlaista puusta ja nauloja on kiva vasaroida.
Vaikka ylistänkin päivähoidon tärkeyttä meidän arjessamme, en silti sano ettenkö haluaisi olla lasten kanssa enemmän kotona. Sillä tällä hetkellä haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Mutta, minkäs teet? Asuntolainaa kun on lyhennettävä, eikä se eläminen ainakaan vielä eilen ilmaista ollut. Meidän lasten hoitopäivien pituus on yleensä 8 tuntia. Itse olen sitä mieltä, että päivä on lapsille pitkä ja ymmärrän täysin kun kotiinlähdön hetkellä päiväkodin eteisessä puhjetaan itkupotkuraivareihin. Itsekin olen väsynyt pitkästä työpäivästä, aikaisista aamuista ja vielä pitkästä työmatkasta. Lapsilla on täysin samanlainen oikeus olla väsynyt. Itse olen kuitenkin sellaisessa työssä, ettei puolikkaan työpäivän tekeminen ole mitenkään mahdollista. Kun tekee töitä yksityisyrittäjälle ja työntekijöitä on muutenkin suht rajallinen määrä, on sairaspoissaoloissa jo aivan tarpeeksi sumplimista ja päänvaivaa. Tekisin mieluusti lyhyttä päivää tai puolikasta viikkoa ja tulevaisuudessa olisi mahtavaa tehdä töitä kotoa käsin, jolloin saisin pitää molemmat lapset kotona. Mutta, tämä on valintojen maailma ja tällä hetkellä meidän elämässä valintamme menevät näin.
Pitkien työ,- ja hoitopäivien vuoksi en ole tinkinyt harrastuksista. Käyn kahtena päivänä viikossa punttisalilla tai juoksemassa. Pidän tärkeänä pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistani, sillä koen hyvinvoivan äidin olevan vain kaikkien etu. Tämän kaiken lisäksi ehdin myös hyvin olla lasten kanssa. Pitää sylissä, kysyä päivän kuulumiset, reippailla ulkona, käydä luistelemassa tai pulkkamäessä. Tämä kaikki ilman minkäänlaista kiirettä aikatauluista. Nukkumaan mentäessä luemme vielä iltasadun, mistä en ole koskaan tinkinyt vaan pitänyt sitä yhtenä päivän tärkeimmistä jutuista, sellaisena yhteisenä hiljentymisen hetkenä ja rauhoittumisena. Koskaan ei voi eikä saa olla liian kiire, ettei aikaa olisi iltasadulle.
Voin vain hokea itselleni, että olen lapsilleni paras mahdollinen äiti, vaikka päivähoitopäivät ovatkin pitkiä ja he joutuivat tuohon oravanpyörään jo pieninä.
Huomenna koittaa taas arki, uusi viikko ja maanantai. Onneksi on olemassa vapaat viikonloput, jolloin voidaan pariksi päiväksi irrottautua oravanpyörästä, unohtaa mitä tarkoitetaan kun puhutaan ruuhkavuosista ja vain elää siinä hetkessä.
Sillä siitähän tässä kaikessa loppupeleissä on vain kyse. Hetkistä ja kuinka niissä hetkissä eletään.
__