Moikka!
Kuinka moni on sekaisin päivistä? Mä ainakin olen niin sekaisin, etten oikeasti tiedä mikä päivä tänään edes on – mutta Lauantaihan se. Olette varmaan jo muiden blogeista lukeneet näitä ” Meidän joulu ” – aiheisia postauksia, mutta jospa jaksaisitte vielä tämän mun postaukseni verran, niin se olisi kiva.
Oliko teillä kiva ja onnistunut joulu?
Me vietettiin jouluaattoa äitini luona, minne oli kokoontunut meidän lisäksi isosiskoni perheineen, pikkusiskoni ja hänen miesystävänsä sekä mammani. Aatto onnistui todella hyvin, kaikilla näytti olevan mukavaa ja ruoka maistui – vähän liikaakin. Voi että, miten jouluruoka voikaan maistua niin hyvältä! Meidän pöydästä löytyi mm. kaikki laatikot, rosolli, tonnikala,- sekä vihersalaatti, graavi,- ja lämminsavulohi, kotijuusto, munajuusto, lihapullat ja vaikka vielä mitä. Luulen, että ne kaikki perinteiset herkut, joita löytyy aikamonen joulupöydästä. Poikkeuksena halusin kokeilla jälkiruoaksi jotain erilaista ja tein luumutiramisua. Mutta, olin niin täynnä kaikesta siitä lämpimästä ruoasta, etten edes maistanut sitä! Näin jälkikäteen harmittaa, sillä olisin halunnut jakaa reseptin teillekin, mutta jätän sen nyt tekemättä, koska en tiedä oliko luomukseni onnistunut – kuulemma se oli, mutten voi tietää varmaksi. 🙂
Olen niin tyytyväinen pojan saamiin lahjoihin, sillä hän ei saanut mitään ylimääräistä turhaa härpäkettä. Lahjavuori osottautui muutenkin pelättyä pienemmäksi, mikä oli vaan hyvä, sillä yritetään miehen kanssa välttää turhaa tavaran paljoutta. Tosin, tämä on helpommin sanottu kuin tehty, ainakin isovanhempien suhteen, sillä välillä tuntuu siltä, että he haluaisivat ostaa ihan mitä tahansa, ellei itse laita kapuloita rattaisiin. Pojan lahjat koostuivatkin muutamista jarrusukista, muutamista housuista, kahdesta erilaisesta soittomööbelistä, paloautosta ja Plaston potkittavasta moposta. Kaikenlisäksi isosiskoni oli virkannut pojalle ihanan keltaisen maton hänen huoneeseen, laitan siitä myöhemmin kuvaa – se on ihana! Mutta, tässäkin tavaramäärässä oli jo mielestäni aivan liikaa, sillä poikaa ei voinut vähempääkään kiinnostaa saamansa lahjat. Illan suurimmaksi hitiksi osottautui kissojen lelut! Tässä huomaa hyvin miten ne yksinkertaiset asiat ovat kaikista mielenkiintoisempia.
Itse sain lahjaksi lahjakortin kenkäkauppaan, jota itseasiassa toivoinkin ja jonka olen jo käyttänytkin. Mutta, se tuli tarpeeseen! Ja vaikka kuinka sovimme mieheni vanhempien ja mummin kesken, ettemme osta toisillemme lahjoja, muistivat he minua mm. vehnätyynyllä ja vartalorasvoilla. Vehnätyyny tulee kyllä niin tarpeeseen, sillä olen kaivannut itselleni jotain rentouttavaa juttua ja kun raskaus tästä etenee ja maha senkun kasvaa, on kaikenlainen rentoutus tervetullutta.
Mies kun ei aina jaksa hieroa tai toimia rentouttajana. 🙂
Joulua vietettiin myös mieheni vanhempien luona sekä eilen vielä isäni luona. Näin kun omat vanhempani ovat eronneet, vaatii juhlapyhät aina tietynlaista säätöä. Yleensä me ollaan vietetty joulua isän kanssa jo itsenäisyyspäivänä, mutta nyt tehtiin vaihteeksi toisin. Täytyy myöntää, että tämä säätö luo aina omanlaisen stressinsä, jokainen kun haluaa kuitenkin viettää aikaa yhdessä ja päiviä on vaan rajoitetusti. Onneksi ollaan jokaisesta pyhästä aina selvitty ilman sen suurempaa draamaa.
Olisin jo niin valmis luomaan meidän perheelle omat jouluperinteet. Olisi ihanaa jos meidän koti olisi sen verran isompi, että tänne mahtuisivat kaikki viettämään joulua, eikä meidän tarvitsisi liikkua mihinkään. Se olisi helpompaa lastenkin kanssa, eikä aikaa menisi välimatkoihin ( vaikka ne ovatkin naurettavan pienet. ) Kaikenlisäksi haluaisin olla jouluna jollain tavalla hyödyksi. Haluaisin laittaa oman korteni kekoon, enkä vaan istua valmiiseen pöytään – vaikka myönnettäköön, että näin pienen hulivilin äitinä valmis ruokapöytä ja stressittömyys on aika ihana juttu.
Ehkä vielä myöhemmin tulevaisuudessa saan tehdä meille meidän oman joulun. Saan näyttää lapsille miten ne laatikot tehdään, miten leivotaan piparit ja miten luodaan joulurauha. Semmosia pikkusia juttuja, joista oma jouluni on joskus pienenä muodostunut.
Leppoisaa loppuvuotta!
