Vauvakutsuilla ( ja haipakat pari päivää )
Huhhhuhhh, täällä istutaan sohvalla väsyneenä lökövaatteissa sekä villasukissa ja nautin siitä, että parin päivän kiireet ovat nyt takanapäin. Viimeiset kaksi päivää on ollut jos jonkinmoista kissanristiäistä, kuten Perjantaina vietimme aikaista isänpäivää isäni luona ja eilinen päivä menikin melkein kokonaisuudessaan ystäväni vauvakutsuilla. Puhumattakaan tästä päivästä, kun mieheni on viettänyt elämänsä ensimmäistä isänpäivää! Meillä isänpäivä vietettiin rauhallisissa merkeissä ensin kotona lahjoja availlen ja aamupalasta nauttien, jonka jälkeen lähdettiin mieheni vanhemmille, jossa kokoonnuttiin isolla porukalla valmiin ruokapöydän ääreen syömään. Sieltä suuntasimme vielä mieheni isovanhemmille ja tulimme hetki sitten kotiin. Pitkä päivä takana ja poikakin simahti sänkyyn alta aikayksikön, sillä päiväunet kun jäivät päivän mittaan todella pieniksi.
Mutta, vaikka silmiä painaakin todella kovin ja kuuma suihku ja sänky houkuttelee, ajattelin tulla kertomaan niistä ystäväni vauvakutsuista. Ystäväni oli todella vaikea huijattava ja meillä oli mieheni sekä ystäväni miehen kanssa todella suuri työ saada pidettyä kutsut salassa. Kutsuimme heidät jopa keskellä viikkoa meille kahville sen vuoksi, että ystäväni olisi ajatellut kutsujen olevan silloin ja lopettanut niistä utelemisen. Tuli kutsut sitten yllätyksenä tai ei, niin ainakin ne olivat onnistuneet ja meillä oli kivaa.
Tarjoilut meillä oli todella simppelit – karkkia, sipsiä, patonkia, tuorejuustoa, fetasalaattia, kinkkupiirakkaa, suklaajuustokakkua, kahvia, teetä, coca- colaa. Sopisimme ystävien kesken, että jokainen toisi jotain tarjottavaa ja itse vastasin kinkkupiirakan tekemisestä, ( se on mun bravuuri ) näin tarjottavien tekemine ei jäänyt yksin kenenkään harteille ja oli mukavaa, että jokainen osallistui kustannuksiin.
Ohjelmaan kuului mm. eri pilttimakujen maistaminen ja niiden arvailu. Ystäväni ei saanut ainuttakaan oikein ja arvasi mustikan olevan ruusunmarja ja omenan päärynä – persikka. Jokainen täytti myös vuorollaan valokuva-albumia, jossa oltiin hauskasti käytetty sivuja hyödyksi mm. vauvan syntymäajan, painon, nimen, ja pituuden arvuutteluun. Saimme jakaa myös vauvanhoitovinkkejä ja oma vinkkini oli ” kun tuntuu, että menee hermo, laske aina ensin kymmeneen. ” Myös elämänohjeet pikkuiselle oli tervetulleita. Tästä albumista jää todella kiva muisto, vielä kun ystäväni saa kutsuista otetut valokuvat siihen, on sitä ihana muistella kaiholla.
Jokainen sai myös vetää pussista itselleen tehtävän, joka tulisi tehdä kun vauva on syntynyt. Omani osottautui aika helpoksi, sillä tulen olemaan uutukaisen nyytin kummitäti – tosin, ongelmaa ei olisi varmaan ollut muutenkaan, kummitäti tai ei. Kun pidimme yhdelle toiselle ystävälleni kutsut, sain tehtäväkseni pestä ikkunat. En ole toteuttanut tätä pyyntöä ( vielä ) mutta katsoo jos tässä joskus – ehtii. Inhoan sitä!
Ohjelmaan kuului myös tietenkin lahjojen avaaminen ja esittely. Ystäväni on hulluna pöllöihin ja se olikin lahjojen teema. Hän sai kaksi pöllöaiheista reppua ja yksi niistä oli tuo ihana SkipHop:in pöllöreppu. Lahja tuli niin oikeaan osoitteeseen, sillä ystäväni oli katsonut kyseistä reppua ja oli juuri aikeissa tilata sen, onneksi kutsut ehtivät ensin. Itse ostin myöskin jotain pöllöaiheista, nimittäin pöllöviltin ja unirievun. Muita lahjoja olivat mm. potta, liivinsuojuksia, vauvan tops-puikkoja, äidille suklaata ja teetä, vauvalle sukat ja body, lahjakortti lastenvaateliikkeeseen ja mitä vielä.
Kaikenkaikkiaan oli onnistunut ilta ja onneksi ne ovat nyt takanapäin, sillä tätä salaisuutta olisi ollut todella vaikea pitää sisällä enää yhtään enempää!
Nyt sen suihkun kautta sänkyyn – ehkä, sillä nyt alkoi Titanic ja se on varmaan pakko katsoa. Hei, DiCaprio ja nuoruusvuodet – no words needed.
Palailemisiin!
