Niin kuin otsikko jo antaakin ymmärtää, on blogin kirjoittaminen tällä hetkellä lähestulkoon mahdoton tehtävä. Aika ei kerta kaikkiaan tunnu riittävän ei sitten millään kaikkeen siihen, mitä haluaisin päiväsaikaan täällä kotona tehdä. Varsinkin kun pitää hoitaa kotityöt, tehdä samalla ruokaa ja viihdyttää poikaa – ja ainiin, Brunokin pitäisi lenkittää vielä jossain välissä. Kaikenlisäksi meillä on pientä ongelmaa päiväunien kanssa ja se jos jokin vaikeuttaa tietokoneella notkumista. Tällä hetkellä, ihme ja kumma poika kyllä vetää sikeitä ( koputtaa puuta ) ja olen ehtinyt vastaamaan sähköposteihin, tekemään mustikkakiisselin välipalalle ja notkua täällä koneella.

Ihmeiden aika ei tosiaan taida olla vielä ohi.

Aamupäivä kulutettiin pojan kanssa ystäväni luona, kun hän kutsui meidät teelle. Söin pitkästä aikaa karjanlanpiirakoita munavoilla ja voi että, miten hyviltä ne maistuikaan! Tekisin kotonakin piirakoita ( paistaisin pakasteversioita ) jos myös mies söisi niitä. Yleensä kun saan syödä kaikki piirakat ja munavoin yksin. Ja jos stressaan kotona sitä, ettei aikani arkisin riitä kodin siivoamiseen, niin ei hätää. Ystäväni helpotti oloani kertomalla, että hän on imuroinut viimeksi kaksi viikkoa sitten, juurikin sen takia, että kun sitä omaa aikaa kerrankin saa, ei sitä välttämättä halua kuluttaa siivoamiseen. Ei siis hätää. 🙂

No niin, nyt se poika heräsi! Tuntuu uskomattomalta, että hän nukkuu ainoastaan tunnin eikä yhtään enempää. Luulisi, että sitä unta tarvitsisi myös päivisin, jotta jaksaa paremmin. Tiedän, että nyt en saa millään ilveellä poikaa enää unten maille, vaan ne päiväunet olivat tässä. Voiko yöunilla olla suurikin merkitys päiväunille? Poika nukkuu öisin 12-13 tuntia putkeen ilman heräämisiä. Voiko hyvin nukutuista yöunista saada niin paljon energiaa, ettei päiväunien tarvitse olla kovinkaan suuret? Tätä jaksan ihmetellä kerta toisensa jälkeen. Välillä toivon, että poika nukkuisi enemmän, että ehtisin hieman levätä ja tehdä niitä omia juttuja.

Välillä turhauttaa todella, todella, todella paljon. Tällä hetkellä tuntuu, että mun pitäisi taas opetella uusiksi se, että miten sitä arjen keskellä oikein rentouduttiin eikä välitetä näistä ( välillä ) hermoja raastavista jutuista. Sillä loppupeleissähän nää on kuitenkin vaan pikkujuttuja.

Pssst. Vinkkaan teille yhdestä jouluisesta askartelujutusta, kunhan ehdin. 🙂

Keskiviikkoa!