Usein pojan kehitystä katsellessa ajattelen, että mitäköhän pojan päässä mahtaa oikein liikkua? Miltäköhän tuntuu kun ensimmäistä kertaa elämässään oppii pitämään lelua kädessään ja siirtämään sen kädestä toiseen? Tai kuinka hienoa onkaan kun oppii istumaan ja pystyy leikkimään aivan eri tavalla mitä ennen? Saatika miltäköhän tuntuu kun ottaa ensiaskeleita ja maailma näyttääkin yht`äkkiä täysin erilaiselta? Varmaan aika pirun hienolta, voisin veikata. Miksei me muisteta tuosta ajasta yhtikäs mitään? Itse ainakin haluaisin muistaa, miltä kaikki on tuntunut ensimmäistä kertaa.

Aika moni asia on helpottunut sen jälkeen kun poika oppi istumaan. Siis miten sillä onkaan ollut niin suuri muutos – ihan käsittämätöntä. Kuinka tylsää aikaisemmin on mahtanut olla, kun ei ole voinut tehdä muuta kuin maata – joko naama kattoon tai lattiaan. Istuessaan poika on puolet omatoimisempi leikeissään ja oikein haalii syliinsä leluja lattialla istuessaan. Myös liikkeelle lähteminen on pojalle helpompaa istuma-asennosta kuin mahalla ollessaan. Poika menee istuma- asennosta ketterästi melkein konttausasentoon ja pyörii lattialla kuin hullu. Myös Bruno on herännyt pojan suhteen aivan uudella tavalla. Aikaisemmin kun Bruno antoi pojan olla aikalailla omissa oloissaan, mutta nyt häärää pojan ympärillä kuin mikäkin haukka vahtien koska se taas sattuisi lähtemään liikkeelle. Kertaakaan Bruno ei ole näykässyt, saatika tehnyt mitään siihen viittaavaa, mutta siltti koskaan ei saa olla liian luottavainen. Selkeesti Bruno on ottanut pojan omakseen ja nuolee pojan korvia minkä ehtii, eikä poika ole moksiskaan. Kyllä niistä tulee vielä semmonen parivaljakko, että huhhuhh.

Ja jos moni arkinen asia on helpottunut istumisen myötä, niin paljon on tullut hauskoja juttuja myös lisää. Yksi niistä on keinuminen, kuten kuvista saatoitte arvata. Poika on keinumisesta niin innoissaan, että keinumisen loputtua on vuorossa kunnon itkupotkuraivarit. Vaikka ei vielä ole kyse kovinkaan suurista vauhdeista, niin pelkkä keinussa nököttäminen riittää. Siinä on hauska pojan mielestä vaan istua ja katsella ympäriinsä kaikessa rauhassa.

Ja tästä tämä postausideakin oikeastaan lähti – keinumisesta ja siitä miten ihanaa poikaa on seurata kun hän tekee jotain asioita ensimmäistä kertaa. Sitä alkujähmetystä ja melkein pelokasta ilmettä, joka kuitenkin silmänräpäyksessä muuttuukin iloksi ja pojan maailman siisteimmäksi jutuksi.

Pienet asiat, niistä koostuu onni.