VIIKKO PAKETISSA

Moikka ja aurinkoista sunnuntaita taas kaikille! Vitsit kuinka ihanasta syksystä ja syyskuusta me ollaan saatu nauttia, niin uskomatonta ja ihanaa!

Taas olisi aika laittaa kulunut viikko pakettiin, ollos hyvät!

IHAN HANURISTA

Molemmilla lapsilla vuotaa nenät vähän väliä ja tuntuu aivan kuin olisimme koko ajan jonkinlaisessa pienessä flunssakierteessä. Itse olen myös kamppaillut kipeän kurkun ja pienen kuumeen kanssa.

OLISI SAANUT JÄÄDÄ VÄLIIN

Miten musta tuntuu, että koko työviikko olisi saanut jäädä kokonaan väliin! Mikä ihmeen huono energia mun päälläni nyt oikein jyllää liittyen töihin? En tajua!

NIIN JA NÄIN

Olen tsempannut ihan kohtuu hyvin juoksemisen kanssa, mutta polveni eivät oikein kestä asfaltilla juoksemista. Tässä meidän vieressä menee ihan kunnollisia metsäpolkujakin, mutta olen todella huono lähtemään metsään yksin juoksemaan. Kaikenlisäksi illat alkavat jo hämärtyä suht aikaisin, eikä hämärässä metsässä juokseminen kuulosta kovin houkuttelevalta. Pitäisi saada juoksulenkeille ja metsään kaveri jostain, mutta niinä päivinä kun itse juoksen, en yleensä saa ketään ystävistäni seurakseni – nimittäin heilläkin on jaetut päivät harrastusten kanssa ja meillä ei mene yksikään päivistä aikataulujen kanssa yhteen!

VIIKON KOHOKOHTA

Olimme molempien siskojeni sekä äitimme kanssa reippailemassa Teijon Kansallispuistossa, siis tänään. Tulimme hetki sitten vasta kotiin ja olen aivan valmis jo yöunille. Mukana oli tietenkin vielä kaikkien lapset ja olimme varmaan aikamoinen näky pitkospuilla ja makkaranpaistopaikalla. Ihana päivä takana ja syksyn aikana ( eli ensi viikolla jo tai heti lokakuun alkupuolella ) pitää vielä ehdottomasti mennä uudestaan!

PARHAAT NAURUT

Saimme serkkuni syntymäpäivillä sekä perjantaina meillä täällä kotona kun kaksi ystävääni tulivat pitkästä aikaa meille lastensa kanssa vaihtamaan kuulumisia. Kahden reilun kolmevuotiaan juttuja kuunnellessa ei oikein muuta voi kuin nauraa. Mistä hitosta ne keksii niitä juttuja?

IHAN KIVA

Myös tämän voisi listata viikon kohokohdaksi kun juhlisimme serkkumme yllätyssyntymäpäiväjuhlia. Hän täytti 18- vuotta ja paikalla olivat kaikki hänen kaverinsa ja suuri joukko lähimmäisiä sukulaisia. Juhlat olivat ihanan rennot ja siellä syötiin tortilloja, sipsiä ja karkkia. Kahvin kanssa herkuteltiin vielä suuren suurella täytekakulla ja viihtysimme juhlissa reippaat neljä tuntia. On muuten uskomatonta ajatella, että vielä hetki sitten ( eli mun hetki sitten on sellainen reilu kolmetoista vuotta… ) olin kummitätini mukana hakemassa serkkuani samasta päiväkodista kotiin, mistä tällä hetkellä haen myös omat lapseni.

 

Suhteet Oma elämä Mieli

Salainen kaukokaipuu

20160922_4.jpg

Kun olin pieni, matkustimme perheen kanssa yhteensä kolme kertaa ulkomaille. Kerran Kyproksen Protarakselle ja kaksi kertaa Turkin Alanyaan. Reissuista on jäänyt päällimmäiseksi ihania ja kivoja muistoja, mutta viimeisin muisto on piirtynyt mieleeni erityisen hyvin. Tästä muistosta on nyt jo aikaa viisitoista vuotta ja se tapahtui syyskuun 11. päivä vuonna 2001. Olimme tuolloin Turkin Alanyassa ja olin juuri tullut uima-altailta hotellihuoneeseen kun näin isosiskoni katsomassa telkkarista uutisia. Kaksi lentokonetta oli juuri törmännyt World Trade Centerin kaksoistorneihin New Yorkissa. Muistan ajatelleeni juuri sinä hetkenä, ettei me tulla koskaan pääsemään kotiin. Pelkäsin hurjasti ja ajattelin, että me joko joudutaan jäämään Turkkiin pidemmäksi aikaa tai sitten meillä on niin huono tuuri, että meidänkin koneemme putoaa. Seuraavana päivänä meillä oli lähtö takaisin Suomeen ja lentokentällä oli normaalia tiukemmat turvatoimet. Joka puolella kesti ja jouduimme jonottamaan normaalia kauemmin. Lopulta pääsimme koneeseen ja onneksi myös turvallisesti takaisin Suomeen.

Tämän jälkeen en ole matkustanut lentokoneella kertaakaan ja uskon, että tuosta viidentoista vuoden takaisesta Turkin reissusta olen kehittänyt itselleni jonkinlaisen matkustuspelon ja pelkään lentämistä. Ehkä siksi en ole myöskään koskaan potenut matkakuumetta tai ollut kärppänä netissä etsimässä halpoja lentoja aurinkorannoille. Siinä missä isosiskoni matkustaa ainakin kerran ellei jopa kaksi kertaa vuodessa ulkomaille, kyhjötän minä kotona lasten kanssa kuukaudesta toiseen ilman minkäänlaista halua lähteä mihinkään. Kaikenlisäksi uutiset joita maailmalta koko ajan tulee, saavat oloni todella levottomaksi ja turvattomaksi sekä käperryn yhtä enemmän kuoreni sisään. Ajattelen, että onhan meillä täällä Suomessakin todella upeita ja hienoja paikkoja ja me voidaan yhtä hyvin matkustella täälläkin.

Mutta, on mulla kaikista pelkotiloista huolimatta kuitenkin yksi salainen toive. Nimittäin haluaisin edes joskus kokeilla ulkomailla asumista. Vain vuoden verran, kuukausi parikin riittäisi. Puhun nyt ehkä itseäni pussiin, mutta jos vain voisin matkustaa haluamaani maahan ilman lentokonetta vaikka autolla, tekisin sen varmasti jossain elämäni vaiheessa. En unelmoi valkoisista hiekkarannoista, palmuista, trooppisesta lämmöstä ja eksoottisista kulttuureista, vaan haluaisin jotain mahdollisimman arkista. Ehkä jopa vähän erakkomaistakin ja tylsää. Haluaisin esimerkiksi todella paljon käydä Shetlandinsaarilla, Alaskassa, Norjassa, Islannissa, Skotlannissa ja Färsaarilla. Ja voisin kaikenlisäksi vielä todella hyvin kuvitella, että viihtyisin näissä paikoissa loistavasti. Välillä olen enemmän kuin valmis laittamaan kaiken uusiksi. Unohtaisimme omakotitaloprojektimme, molempien työt ja aivan kaiken mitä täällä on. Pakkaisin kimpsumme ja kampsumme ja vain lähtisimme. Asettuisimme aloillemme Shetlandinsaarten rannalle ja merivesi tuoksuisi ihanasti tuulessa.

Voisimme olla poissa kuukauden tai vaikka loppuelämän.

Sitten muistan, että Suomi on kuitenkin kiva maa elää ja olla. Ja että täällä on oikeasti loppupeleissä monta asiaa todella hyvin ja isovanhemmille tulisi kova ikävä lapsia ja mun rakkaita ystäviä, äitiä, mammaa, siskoja ja isää.

____

Psst. Poika on todella innoissaan uudesta kartastaan, jonka ostin btw Tigerista. Hän osaa näyttää siitä Venäjän, Afrikan, Australian, Suomen, Ruotsin, Kiinan, Etelämantereen ja Mariaanien haudan. :`D

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Matkat