Tänään olen viettänyt mun päivääni. En ole puhunut teille mitään tästä koskaan aikaisemmin, mutta meillä on miehen kanssa yhteisenä sopimuksena, että kumpikin saa kolmena päivänä viikossa harrastaa vapaavalintaisesti ihan mitä tahansa liikuntaa. Oli se sitten punttisali, jumppatunti tai vaikka reipas juoksulenkki, mutta tuona sovittuna päivänä ei saa olla mitään syytä näyttää hapanta naamaa siitä, että toinen lähtee tekemään omia juttujaan pieneksi hetkeksi. Kuten nyt tiedätte, on lapsiperhearki välillä aikamoista hullunmyllyä ja ajan löytäminen omille harrastuksille vaatii toisinaan aikamoista suunnittelua. Mitä se onkaan sitten kun kuvioihin tulee mukaan molempien lasten harrastukset? Nyt meillä harrastaa ainoastaan poika ja vain kerran viikossa uimista, sillä Sirkuspaja oli jo täyteen buukattu ja monet harrastukset alkavat täällä vasta neljävuotiaasta ylöspäin ( mikä on muuten mun mielestä ihan syvältä….murh. )

Meillä oli ennen miehen kanssa usein sillä tavalla, että kun itse olin eteisessä juoksulenkkarit jalassa, ilmoitti myös mies lähtevänsä juoksulenkille. Oli vain ” unohtanut ” mainita asiasta aikaisemmin ja siinä sitten vedettiin pitkää tikkua kumman vuoro se tänään olikaan ja siksi jotain oli tehtävä, koska ainakin itselleni säännöllinen liikunta on todella tärkeää, eikä niitä lapsia voinut kahdestaan kotiinkaan jättää siksi aikaa, että äiti ja isi käy nyt juoksemassa reippaan 10 kilometrin lenkin.

Niinpä jaoimme vuoropäivät molemmille ja tämä on toiminut ainakin meillä todella hyvin. Joskus vuoropäivät sekoittuvat ja mä saatankin juosta miehen päivänä ja toisinpäin, mutta pääasia on kuitenkin se, että molemmat pääsevät harrastamaan. Sitten on myös niitä päiviä kun saatan omalla ajallani nähdä kahvikupin äärellä ystävää kaupungilla ilman lapsia tai ihan lasten kanssa. Joskus pakkaan lapset autoon ja ajan ystävälle tai meille tulee joku leikkimään. Joskus olen vain kotona, enkä edes tarvitse juoksulenkkiä, ystäviä tai kahvikuppia kaupungilla. Pelkkä kotona oleminen lasten kanssa riittää ja sekin tuntuu niin hyvältä. Joskus kirjoitan myös paljon blogia, koska silloin mulla on kunnolla aikaa. Joskus jopa siivoan koko kodin lattiasta kattoon ja passitan miehen ulos lasten kanssa.

Kaikki käy.

Tänään juoksin viiden kilometrin hikilenkin ja olin poissa kotoa vain alta puolituntia ja olin tuon jälkeen kuin uudestisyntynyt. Tein lapsille lenkin jälkeen iltapalaa ja söin samalla itsekin. Iltapalan jälkeen nopeasti suihkuun ja pientä höpöttelyä lasten kanssa ennen kuin he painuivat omiin sänkyihinsä.

Pääasia on se, että tiedän viikossa olevan edes pari sellaista päivää jolloin voin hieman höllätä otettani tästä kaikesta, siirtää enemmän vastuuta toiselle ja luottaa siihen, että kyllä ne pärjää todella hienosti ilman muakin.