Eilen käytiin kaupungilla aamupalalla – syötiin molemmat kana pekoni aurajuustoleivät. Voi vinde, se on hyvää! En tajua mitä siihen leipään oikein tulee, mutta se on sairaan hyvää, eikä todellakaan ole mikään laihduttajan unelma – päinvastoin. Vaalealeipä, paksua syntisen hyvää kastiketta, kananfilettä, pekonia ja aurajuustoa. Kylkeen tulee kyllä salaattia, mutta sitä ei edes huomaa kun kaiken huomion vie se leipä. Ja tuoretta kahvia, nam. Saahan tuoretta kahvia kotonakin, mutta siinä, että käy ulkona nauttimassa aamupalan aina silloin tällöin on tietynlaista taikaa. Ja etenkin siksi, koska sitä tapahtuu todella harvoin.

Nää on näitä arjen pieniä juttuja, mutta tärkeitä sellaisia.

Aherrettiin eilen myös meidän pihalla. Avomies sai kannettua pihan takaosassa melkein vuoden maanneen laudat pois – jotka jäi sinne, kun viime vuonna rakennettiin terassia. Mä sitten taas sain kärrättyä kottikärryihin viime viikolla ylösnostetut Vuorenkilvet ( en tykkää niistä yhtään, ja nyt ne nököttää tuolla kottikärryissä kun mietin minne ne hävittäisin.. ) Pihanperälle olisi tarkoitus istuttaa tuijat, mutta saas nähdä koska saadaan aikaiseksi.

Tarkoituksena olisi myös tehdä uusi aita tuon kuvassa näkyvän vanhan ja risasen tilalle, pestä likainen terassi ja öljytä se. Se tuli ihan multaseksi kun käännettiin melkein puoli pihaa ylösalaisin laitettiin uusi multa päälle ja istutettiin nurmikonsiemeniä. Saas nähdä tuleeko minkälainen nurmikko! Vanhassa kodissa tehtiin samalla tavalla ja ainakin sinne kasvoi nätti nurmikko. Tällä hetkellä tota meidän nurmikkoa ei voi edes siksi kutsua kun on melkein kokonaan sammaleen peittämä.

Hommaa siis riittää tässä pikkiriikkisessäkin pihassa, mutta onneksi mielekästä semmosta.

Kivaa päivää!