Maailman helpoin sosekeitto.

Vaihteeksi ruokapostausta – olkaapi hyvät.

p5165463-001.jpg

Nyt kun poika on ruvennut syömään soseita, löytyy meidän jääkaapista sille aika vieras käsite, nimittäin tuoreita vihanneksia. Syödään kyllä joka aterialla vihanneksia avomiehen kanssa, mutta niitä pakasteversioita. Olen sitä mieltä, että ne ovat ihan yhtä hyviä mitä tuoreetkin ja yleensä meillä onkin pakkanet ihan tupaten niitä täynnä. Porkkanaa syödään tuoreeltaan, joko raasteena tai paloina, mutta parsakaali ja kukkakaali melkein kävelevät itse kaapista ulos ennenkuin me saadaan ne syötyä. Valitettava tosiasia, myönnän.

Pojan soseita varten olen ostanut kaappiin tuoretta kukkakaalia, parsakaalia ja kesäkurpitsaa – kaiken luomuna. Olen nyt pitänyt pitkän tauon kaalien antamisessa pojalle, mutta pikkuhiljaa yritän jospa ne sopeisi. Kesäkurpitsa on ihan ykkönen, makunsa puolesta ainakin.

Koska poika ei vielä kamalan suuria määriä soseita syö, hävikki vihanneksissa olisi aika suuri ellen jotenkin niitä hyödyntäisi – ja tässä tapauksessa paras tapa on sosekeitto. Niin helppoa ja sairaan hyvää! Mun mielestä sosekeittoihin voi yhdistellä ihan mitä tahansa vihanneksia ja maku on silti täydellinen. Sopivassa suhteessa kun laittaa kaikkea. Näin kesällä ylijäämät tai nuupahtaneet vihannekset on hyvä grillata grillissä folion sisällä pienessä nyytissä. Esikeittää hieman, mukaan loraus oliiviöljyä, ripaus suolaa ja pippuria ja vähän yrttiä niin avot. Okei, koskenlaskija juustokin sopii, se paprikaversio on parasta!

Koti Ruoka ja juoma

Koko komeudessaan.

p5225526-001.jpg

p5225527-001.jpg

Olipa idiootti otsikko tälle postaukselle, mutta kun en muutakaan keksinyt, niin mennään tällä.

Kuten kuvista huomaatte, niin kunnostettu pinnatuoli on saapunut kotiin ja löysi paikkansa meidän terassilta, vaikka ajattelinkin sitä keittiön ja eteisen rajalle. Syy miksi tuoli on nyt ulkona on se, että se haisee aika voimakkaasti öljyltä, bensalta miltä lie. Tuoli majaili vähän aikaa sille tarkoitetulla paikalla ja pidin sen päällä aina hoitolaukkua. Jossain vaiheessa aloin ihmettelemään miksi ihmeessä melkein kaikki tavarat hoitolaukun sisällä haisivat bensalta. Ehtisin jo ajatella, että autoni vuotaa jollain tavalla, kun olen välillä auton kanssa ajaessa laittanut hoitolaukun takaluukkuun. Pohdittuani tätä ihme mysteeriä, huomasin, että tuolin istuinosa se on mikä haisee. Hoitolaukku oli imenyt pohjan kautta bensanhajut itseensä ja nyt olen pessyt hoitolaukun ja sormet ristissä toivon, että se olisi vielä käyttökelpoinen. Ja voitte vaan kuvitella kuinka paljon meikämannea harmittaa! Murina!

Tuolin päällä ei siis voi käytännössä pitää mitään, sillä haju tarttuu ihan jokaiseen sen päällä olevaan asiaan. Kuvassa näkyvät maljakko ja lyhty ovat siis vaan kuvausrekvisiittaa, sillä pieni haju tarttui niihinkin. Voi löllö! Vaikka mä kuinka hioin tuolin pinnan ja puunasin sen puhtaaksi, on siihen silti jäänyt bensanhaju. Olisi pitänyt ajatella sitä ennen kun pelastin sen appiukon autotallista. Mutta kun ei se silloin haissut milleen.

En silti meinaa tuolista luopua, niin kovan homman sen kunnostamisen kanssa tein. Voi olla, että nyt kun säilytän tuolia terassilla, josko se siellä vähän ” tuulettuisi ” ( tuskin, toiveajattelua i know. ) Tai sitten ommellutan siihen jonkinlaisen päällisen, tai istutan kivaan ruukkuun kesäkukan ja isken ruukun tuolin päälle. Tuoli kyllä sopii terassille kuin nakutettu – harmi vaan sen karua kohtaloa.

Byääääääh.

p5225528-001.jpg

Mutta, se siitä.

Muitatteko kun kerroin, että maalausta odottaisi myös toinen pinnatuoli – se joka menisi pojan huoneeseen. No, sen kunnostaminen on myös aloitettu ja värikin valittu. Toivotaan, että siitä tulee hiano ja, ettei se haisisi bensalle.

Appiukko! Älä laske sen tuolin päälle mitään likaisia kanistereita! Kuulitko, ei mitään!

Koti Sisustus DIY