Terve!

Täytyy ihan alkuun sanoa, etten pidä tästä uudesta Lilystä yhtään. Tuntuu ettei mikään omalla sivulla oikein toimi eikä blogin ulkomuoto miellytä silmää ollenkaan. Olen pitkän tovin yrittänyt muokata tästä mieleistä, mutten ole oikein onnistunut. Pahoitteluni siis, jos blogi näyttää hieman hassulta – liian leveeltä ja fontit on miten sattuu. Tuntuu, että tämä uudistus teki blogista todella ryhdittömän näköisen. Buu! No, kaipa tähän tottuu.

Ei varmaan ole tyhmää kysyä, että mitenkäs se Äitienpäivä teillä muilla äideillä meni – vai onko? Tuntuu, että Äitienpäivästä olisi jo ikuisuus vaikka siitä on kohta vasta viikko. Olisi kiva kuulla miten teitä muistettiin. 🙂 Viime postauksessa kun kerroin teille vähän omasta ihonhoidostani ja siitä, että haikailen kasvohoidon ja jalkahoidon perään, niin avomies sitten muisti minua hemmottelu lahjakortilla. Saan valita ihan minkä tahansa hoidon itselleni – jalkahoidosta kuumakivihierontaan. Tulee kyllä niin tarpeeseen. Tuntuu, että hartiat ovat täysin jumissa imetyksestä ja jokainen paikka kropassa kolottaa jollain tavalla. Valitsen varmaan jonkin hoidon nyt kesäksi ja säästän toisen syksyyn.

Ja se Takuuvarma lahja mistä tulin teille kertomaan ei ollut tuo saamani lahjakortti, vaan lahja itseltäni omalle äidilleni. Yksi todella varma lahja toiselle on mun mielestä valokuva. Se on ikuinen ja täynnä muistoja. Niinpä menin ja kehitin parit valokuvat pojasta nätteihin kehyksiin ja annoin ne äidilleni.

Itkuhan siinä sitten äidille tuli kun hän nämä sai. Tehtävä siis suoritettu! Kehitin myös pojasta yli 130 valokuvaa ja laitoin ne albumiin. Hyvä, että tein sen nyt enkä myöhemmin kun on vielä päivämäärät aika hyvässä muistissa. Oli todella haikeeta kattella kuvia pojasta kun hän oli ihan pieni, sellainen vastasyntynyt pikku nyytti ja nyt poika on jo niin iso että. Miten sen voikin unohtaa niin nopeesti kuinka pieniä vastasyntyneet oikeasti on?

Aika, älä juokse niin lujaa!