Voiko lapseni olla ns. väsynyt lapsi?

p2054007-001.jpg

Taas olisi pientä asiaa nukkumisesta.

Meillä nukutaan edelleen hyvin ja tällä kertaa tuntuu, että liiankin hyvin. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, olen todella iloinen siitä, että alkukankeuksien jälkeen pojalle maistuu uni ja rytmi on löytynyt, mutta tuntuu, ettei poika päivässä muuta tekisikään kuin nukkuisi.

Olen nyt tovin itsekseni tätä mietiskellyt ja yhtä kirjaa lueskellessani ( vaikka lupasin itselleni, etten enää lukisi niitä ) ajatellut, voisiko poika olla ns. väsynyt lapsi? Lukemani mukaan on olemassa ns. väsyneitä lapsia, jotka eivät päivisin muuta tee kuin nuku. He nukkuvat pitkiä pätkiä päivällä eivätkä suostuisi heräämään millään, ellei heitä herätetä – ja meidän poika on juuri tuollainen. Hän varmaan nukkuisi aivan uskomattomia määriä, ellen herättäisi häntä – ja hän nukkuu putkeen 5 tunnin päiväunet.

Kun olen herättänyt pojan, saattaa hän olla hereillä pari tuntia, syödä siinä välissä ja hieman seurustella sekä leikkiä ja kohta taas mennä untenmaille. Eilen, poika meni yöunille seitsemän aikaan illalla, oltuaan hereillä kaksi tuntia päiväunien jälkeen. Poika oli levoton ja ihmettelin kuumeisesti, että mikä mahtaa minimiehen mieltä painaa kun ei ruoka maistu eikä sylikään kelpaa. Laitettuani hänet sänkyyn, sammui hän kuin saunalyhty.

p2054011-003.jpg

Kirjassa myös sanottiin sitä, että väsynyt lapsi laittaa itsestään valveilla ollessa enemmän likoon, verrattuna pirteään lapseen ja sen vuoksi väsähtää nopeasti  jo parin tunnin valveilla olon jälkeen ja kaipaa paljon unta. Voin kyllä allekirjoittaa tuon täysin omasta pojastani. Väsyneiden lapsien kanssa on silti hyvä pitää tiettyä rytmiä yllä ja näyttää, että valveilla ollessa voi tehdä kaikenlaista kivaa. Väsynyt lapsi on myös hyvä laittaa nukkumaan ajoissa, ettei tule yliväsymystä jolloin unensaanti on vaikeaa ja lapsi kitisee. Allekirjoitan myös tämän, mutta samalla uskon, että aika moni muukin pienen lapsen äiti. 😉

Olen myöskin miettinyt sitä, että pojalla voi myös olla jonkinlainen kasvupyrähdys ja tarvitsee sen vuoksi paljon unta. Mitä mieltä te muut äidit olette? Onko teidän vauvat nukkuneet ihan uskomattomia määriä?

Kun kerroin tästä neuvolassa, siellä oltiin kauhistuneita unen määrästä ja sanottiin, että olisi hyvä jos lyhentäisin päiväunen keston viidestä tunnista kolmeen tuntiin. Jotenkin tuntuu kamalalta, että kiskoisin pojan päiväunilta ylös kolmen tunnin unien jälkeen, hän kun on kiukkuinen jo viiden tunnin unien jälkeen. Poika kasvaa todella hyvin, eikä painossa ( eikä oikeastaan missään ) ole mitään moittimista.

Niinhän sitä sanotaan, ettei nukkuvaa lasta saa koskaan herättää.

Oletteko te koskaan kuulleet, että olisi ns. väsyneitä lapsia?

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Elämä on sitä mitä teet siitä.

p3104438-001.jpg

Eräs ystäväni päätti kokeilla kepillä jäätä ja haki uutta työpaikkaa. Kyseessä oli hieman vaativampi työ erään uuden kohta avattavan liikkeen myymäläpäällikkönä. Viikko sitten ystäväni sai ilouutisia, sillä juuri hänet oltiin valittu monien hakijoiden joukosta.

Olen todella iloinen ystäväni puolesta, mutta aloin pakostikkin miettimään omaa elämääni, tarkemmin sanottuna tämän hetkistä elämäntilannettani – äitinä sekä kotona olemista. Olen aikaisemmin kertonut teille, että koen jo pientä ahdistusta siitä, että tämä äitiysloma ei olekkaan ikuista, sillä nautin siitä, että saan olla pojan kanssa kotona. Suurin ahdistukseni tulee varmaankin siitä, ettei minulla ole työpaikkaa minne palata äitiysloman jälkeen. Olen ollut nyt parin vuoden ajan ns. oman elämäni tuuliajolla sanottuani itseni irti vakituisesta työpaikastani. Olin todella väsynyt silloiseen työhöni ja katsoin parhaaksi ( omaa terveyttäni ajatellen ) sanoa itseni irti ja ottaa suuren loikan tuntemattomaan.

En kadu ollenkaan pari vuotta sitten tekemääni päätöstä, vaan se on ollut yksi tähänastisen elämäni parhaimmista. En olisi nyt tässä, ellen olisi ottanut sitä suurta riskiä. Välillä riskinotto elämässä kannattaa.

Olen aina ollut kiinnostunut hyvinvonnista ja terveydestä ( vaikka suurena sokerisyöppönä te tuskin olisitte sitä minusta uskoneet ) ja päätin lähteä opiskelemaan 9kk kestävälle kurssille hierontaa ja fysioterapiaa. Kurssista ei saanut itselleen uutta ammattia, mutta valmiudet hakea alan kouluihin, ennen kaikkea kokemuksia ja osviittaa siihen mitä elämältä ja työltä haluaa tulevaisuudessa. Kurssi oli aivan hirveän hintainen, mutta oli täysin sen arvoinen. Tutustuin ihaniin uusiin ihmisiin, joiden kanssa pidän yhteyttä tänäkin päivänä ja olen löytänyt tietynlaisen suunnan omaan elämääni.

Muutettuamme takaisin kotikonnuillemme,  jatko- opiskelut menivät jäihin perheenlisäyksen vuoksi ja tässä sitä nyt ollaan sitten – kotona pienen ihana ja maailman suloisimman pojan äitinä. En vaihtaisi päivääkään pois, mutta samalla mietin mitä tämän jälkeen? Mitä sitten kun poika menee hoitoon? Meneekö poika edes hoitoon? Jäänkö kotiin? Miten työt ja entä ne opiskelut sitten?

Äitiyslomaani on jäljellä enää puolivuotta ja olen viettänyt unettomia öitä miettien kaikenlaisia asioita maan ja taivaan välillä. Meillä tulee avomiehen kanssa kohta 8 vuotta ja tuntuu, kuin oltaisi oltu yhdessä vain pieni hetki. Mitä kaikkea olen saavuttanut tämän kahdeksan vuoden aikana? Työelämässä – en mitään. Omassa elämässä – tuon pienen ihanan ihmeen. Jos kahdeksan vuotta on mennyt kuin hujauksessa, niin kymmenen vuotta tästä eteenpäin olen 36 vuotias ja mitä kaikkea olen siihen mennessä ehtinyt saavuttamaan? Toisen lapsen toivottavasti, mutta entä minä – minun oma henkilökohtainen elämä. Ne tietyt tavoitteet, päämäärät ja unelmat. Olenko toteuttanut itseäni ollenkaan?

Toivottavasti olen.

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään ja varsinkin näin äitiyslomalla ollessa, kun poika nukkuu päivisin pitkiä päiväuniaan, on aikaa miettiä asioita vaikka kuinka. Liikaakin, kun tulee välillä paniikki ja ahdistus.

” Mil on oikeesti väliä, mikä lopulta on tärkeintä? Mikä oikeesti merkitsee mitä mä tarvitsen? ”  – Fintelligens, Vaan Sil On Väliä.

Pssst. En saanut niitä kukkia. 🙂

Suhteet Oma elämä