Meidän kulunut kesä oli monellakin tapaa poikkeuksellinen, sillä kuten tiedätte en pitänyt ollenkaan kesälomaa ( ja olen siitä aika moneen kertaan teille täällä jupissut eeeh… ) ja ehkä juuri sen vuoksi kesä tuntui menevän kuin pikakelauksella. Lähestulkoon jokaiseen viikonloppuun piti mahduttaa jotain tekemistä ( tai ainakin edes yrittää ) ja nyt näin jälkikäteen kun mennyttä kesää muistelen, en muista siitä juurikaan mitään. Paitsi kaikki ne reissut, jotka jäivät syystä tai toisesta tekemättä.

Tehtiinkö me oikeasti edes mitään? Muuta kun juostiin kilpaa kellon kanssa koko kesä?

Siitä huolimatta, etten tänä kesänä saanut vaihtaa vaihdetta ihan kunnolla vapaalle, oli meillä kuitenkin muistaakseeni ihan kivaakin. Ainakin kesään mahtui pari unohtumatonta hetkeä, jotka olisin voinut vain sulloa purkkiin ja pimeän syksyn tullen vain hypähtää takaisin niihin.

Tässä siis katsaus meidän kesäämme.

Toukokuu:

Lasken kesän alkaneeksi jo toukokuusta, sillä saimme jo tuolloin nauttia aika ihanista ilmoista. Ja ihan vaan jo senkin vuoksi, että suomen kesän ollessa niin uskomattoman lyhyt, alkaa oma kesäni aina toukokuussa.

Toukokuussa vietimme pihallamme munkki ja makkarakestejä ja koska rakastan kaikenlaista yhteisöllisyyttä, on tämä päivä jäänyt hyvin mieleeni. Kaikki talomme asukkaat ( tai ainakin kotona olleet ) kokoonnuimme pihakuusemme alle syömään munkkeja ja paistamaan makkaraa. Lapset juoksi ympäri pihaa, ei ollut sen suurempaa väliä ajankulusta, juttu lensi ja kaikilla näytti olevan mukavaa.

Ja makkaranpaiston jälkeen suuntasin tämän pullon kanssa naapuriin. Siellä me istuimme kahden naapurin naisen kanssa monta tuntia jutellen elämästä ja aivan kaikesta. Aurinko paistoi suoraan meidän kasvoille ja ilta oli ihanan lämmin. Ja jos rakastan yhteisöllisyyttä, niin rakastan myös niitä hetkiä kun jonkun samanhenkisen ihmisen kanssa saa jutella syvällisiä. Pohtia maailmanmenoa, jakaa mielipiteitä, antaa neuvoja ja myös itse saada niitä.

Käytiin Vuohensaaressa rannalla kahlaamassa ja syömässä maailman parhaat munkit ja kesän ensimmäiset ulkojäätelöt. Ilma oli paahtavan kuuma ja olimme lasten kanssa myöhään vielä pihamme hiekkalaatikolla, paljain jaloin ja hiekka oli ihanan viileää.

Kesäkuu:

Kesä starttasi virallisesti uutisten ja kaikenmaailman somepäivitysten mukaan. Itse olin viettänyt kesää kuitenkin jo kuukauden! Me otimme virallisen kesän vastaan pikkusiskoni luona, minne suuntasimme extempore keskellä viikkoa työpäivän jälkeen. Sinne tuli myös kuvassa oleva isosiskoni ja hänen perheensä, äitini ja mammani. Me syötiin hyvin ja miehet saunosivat pihasaunassa vielä yhdeksän aikaan illalla, vaikka hyvin tiesin, että lapsilla olisi seuraavana aamuna herätys päiväkotiin jo aamu kuudelta.

Tämä päivä oli ihana ja jäi kesän viimeiseksi tällaiseksi.

Vietimme aika monta tällaista kesäiltaa ystäväni luona syöden jätskiä ja juoden kahvia. On muuten aika homma vahtia kolmea alta neljävuotiasta vauhtihirmua. Kerronpa vaan, ettäs tiedätte.

Nämäkin oli kivoja hetkiä. Vaikka välillä paloikin käämi. Meillä aikuisilla kuin lapsillakin.

Tyttömme täytti kaksi vuotta! Uskomatonta! Tein synttärikakuksi minttusuklaajuustokakun, mistä tuli ihan sairaan hyvää!

Vietimme Juhannusta, mikä oli niin onnistunut että tästä riittää muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Kaikki vain meni niin nappiin kuin olla saattaa. Oikeastaan Juhannuksesta alkoi itselläni todella kova kaipuu kesälomalle ja paluu arkeen tuntui todella vaikealta.

Heinäkuu:

Vietin päivän Naantalissa. Suunnittelin ja mietin omaa tulevaisuuttani. Mitä haluan tehdä työkseni, miksi ja miten. Todella pitkä, inspiroiva ja uuvuttava päivä, joka avasi silmäni vähän kaikesta.

Taas Vuohensaaressa. Yksin äitini ja mammani kanssa, ilman lapsia. Käveltiin ympäriinsä ja juotiin taas kahvit ja söin maailman parhaan munkin. Pienet vaikka vaan tunnin mittaiset reissut/ hetket ilman lapsia on välillä niin rikastuttavia.

Mustikassa koko perhe! Ilman kinastelua ja hiuksien halkomista! Tämä oli se hetki kun huomasin, että meillä on vihdoin koittanut suht rauhallinen ja seesteinen vanhemmuus.

Arvatkaa muuten kestikö se seesteisyys kuinka pitkään?

Isosiskoni poika täytti seitsemän! Rakastan yhteisiä perhejuhlia! Ihanaa kun kaikki kokoontuvat yhteen ja saa syödä niin, että napa ratkee.

Kesän parhaimmat hetket vietettiin isäni kesämökillä meren rannalla. On vaikea kiteyttää niitä kaikkia tunteita, mitä tällä reissulla päässään kävi läpi. Kuvassa olevan isosikoni ilmeestä voi lukea onnellisuuden, tyytyväisyyden, kiitollisuuden ja myös haikeuden.

Ihana, ihana, ihana päivä.

Elokuu:

Vietimme mieheni serkun häitä, jotka olivat parhaimmat häät ikinä! Tunnelma oli ihanan rento ja kaikilla oli hauskaa. Myös yllätysvieraaksi saapunut Noora Karma ei jättänyt ketään kylmäksi.

Elokuussa meno selvästi jo rauhottui ja oli aika ottaa arjesta kiinni ihan kunnolla. Vaikka kesä ei pitänytkään sisällään niitä jo perinteeksi muodostuneita Tammisaari-päivää ja reissua Korkeasaareen, oli meidän kesä silti näemmä ihan touhua täynnä. Puhumattakaan niistä kaikista lukuisista pienistä ” ei kameralle tallentuneista ” hetkistä ystävien ja siskojen kanssa. Iltatorikahvitteluista ja Kupittaan seikkailupuistopäivästä.

Kesä 2016 olit siis hyvä, kiitos.