Sisustusaiheisilla jutuilla jatketaan.

Jollain tavalla on äärimmäisen rentouttavaa jakaa kuvia keväisestä kodista ja hieman pinnallisemmista ajatuksista, varsinkin kun omassa elämässä tapahtuu tällä hetkellä olevinaan niin paljon kaikenlaista. Lähinnä sellaista, mitä ei jaksa edes sanoiksi kirjoittaa. Tänne kuuluu siis pelkkää hyvää, lapsiperhe arkea, lyhyempää työviikkoa pääsiäisen vuoksi, ystäväni lähestyviä kolmekymppisiä ja talonmetsästystä.

Tuosta talosta ja sen metsästyksestä voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta en pistä enempää suolaa haavoihini, joten jätän tällä kertaa kertomatta. Siksi laitankin nyt pari kuvaa meidän keväisestä olkkarista, mitä olen nyt niin paljon tykännyt kuvailla auringonpaisteessa. Jotain uuttakin sieltä löytyy, nimittäin tuo Ikean juuttimatto, jonka mies puoliksi yllätyksenä osti. Tarinahan menee siis niin, että olkkarissa on ollut jo pidemmän aikaa ikisuosikkini Annon villainen Latu-matto. Tämä matto on ollut kuitenkin meidän käytössä hieman hankala, sillä se on usein mytyssä ja lapset kompastuvat siihen vähän väliä. Puhumattakaan siitä, kun meille tulee vieraita ja Bruno ampaisee matolta haukkuen ovelle….. siinä siirtyy matto toiselle puolen huonetta!

Pitkän aikaa sanoin miehelle, että villamatto on ja pysyy. Se on kaunis ja pehmeä, enkä näe muiden juoksevien kulujen lisäksi järkeväksi hankkia uutta mattoa, vaikka vanha olisi kuinka mytyssä tahansa! Pitäähän ne kurahousut ja laskutkin maksaa, joten asiat tärkeysjärjestykseen!

No, mies oli kuitenkin eri mieltä ja reippaana miehenä meni yksin Ikeaan matto ostoksille.

Ja täytyy myöntää, että miehen valinta yllätti!

Ihan heti ei olisi tullut mieleen valita juutista tehty matto koiraperheeseen, mutta reilun viikon käyttökokemuksen jälkeen ollaan oltu todella tyytyväisiä. Matto on painava, ei mene myttyyn ja se tärkein – pysyy paikallaan, vaikka Bruno ampaisee haukkuen ovelle. Yhden miinuksen matto kuitenkin saa ( tai sai ) tuoksusta, sillä juutti ei tuoksu kovinkaan hyvältä ja tunkkaselta maakellarilta tuoksuva alakerta ei ollut kovin miellyttävää, mutta nyt tuoksua ei enää edes huomaa. Joko olemme siis tottuneet siihen, tai matto ei enää vain tuoksu.

Juutti ei myöskään ole kovinkaan pehmoinen materiaali, mutta kaunis se on kaikesta huolimatta ja sopii kieltämättä eurolavan kanssa paremmin kuin hyvin. Tulppaanitkin ovat saaneet väistyä maljakosta ja niiden tilalle tuli pajunoksia – kauniita nekin. Portaiden alla pilkottaa Brunon peti kaikessa kauneudessaan, mutta sitä ei oikein saa muualle. Mulla kävi itseasiassa mielessä, että sen voisi siirtää meidän makkariin, jotta olkkariin saisi vielä enemmän tilaa nimenomaan portaiden alle, mutta saa nähdä.

Pssst. Kanikirjan voittaja on Siili82! Onnea, onnea vaan! Otan yhteyttä asap, luultavasti huomenna! 🙂