Yksi lemppariliikkeistäni punttisalilla

Todella laiskasti käyntiin lähteneen juoksuharrastuksen sijaan olen viihtynyt hyvin punttisalilla. Punttisali kertoja itselleni tulee viikossa kaksi, koska aika ei yksinkertaisesti riitä enempään, vaikka kuinka haluaisinkin. Kaikenlisäksi tiedän vielä sen, että kunhan saan itseäni niskasta kiinni ja löydän itseni juoksupoluilta, jäävät punttisalitreenit yhteen kertaan viikossa.

Mutta, tätä se on. Lapsiperhearki.

Olen hankkinut kotiin itselleni kahvakuulan ja luultavasti  ( tai haluaisin ainakin, eh, ) tulen tekemään välistä jääneitä punttisalitreenejä myöhään illalla kotona, kun lapset ovat jo nukkumassa. Liikunnan ollessa itselleni todella tärkeä stressinpoistokeino en usko, että pelkkä juoksu tulisi riittämään omien ajatuksieni selkeyttämiseen ja hyvän olon luomiseen.

Ja mitä tulee siihen punttisalilla treenaamiseen, en ole vieläkään ystävystynyt niiden laitteiden kanssa. Usein juoksen juoksumatolla alkulämmön ( 10 minuuttia reippaasti ) tai soudan soutulaitteella saman verran, jonka jälkeen otan kimpsuni ja kampsuni ja teen oman treenini rauhassa hiljaisella puolella.

Mitään sen kummempaa punaista lankaa treenissäni ei ole, vaan teen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Käytän painoina 8kg ja 10kg kahvakuulaa, sekä tankoa, missä on painoa yhteensä 20kg. Usein käytän vatsaa treenatessani molempia kahvakuulia varioidessani niitä eri tavalla. Tehden mm. kiertoliikettä jalat ylhäällä tai nostamalla kahvakuulaa ylös, samalla kun teen kiertoliikettä. Käsiä treenaan myös kahvakuulilla, hauiksia ja ojentajia.

Mutta, on olemassa yksi liike ylitse muiden, mikä nostattaa kivasti sykettä ja tuntuu mukavasti jaloissa. Nimittäin tämä:

p1016901.jpg

Ota steppilauta ja laita sen jalat niin alas kuin saat. Asetu laudan reunalle niin, että vain toinen jalkasi on laudan reunalla. Ala tehdä liikettä, joka menee yksinkertaisuudessaan näin:

Aloita liike seisomalla laudalla. Mene alas ( jopa niin alas, että peppusi vähän koskettaa koukussa olevan jalkasi kantapäätä ) ja nouse ylös käyttäen taas koukussa olevan jalkasi reisilihasta. Älä siis bongahda ylös käyttäen apunasi jalkaa joka on vapaana.

p1016900.jpg

Ylhäällä pidä asento vakaana vieden kädet sivuille ja samoin vapaana oleva jalka. Voit määritellä täysin itse kuinka korkealle nostat jalan, ( mutta vinkkinä – mitä korkeammalle nostat sitä enemmän liike tuntuu. Voit myös päättää teetkö liikkeen nopeasti vaiko hitaasti. ) Tämän jälkeen mene taas alas kyykkyyn ja nouse taas ylös.

Voit tehdä liikkeen 20x molemmilla puolilla, toistaen 3x pitäen pienen tauon toistojen välissä.

Itse tykkään tästä liikkeestä ihan hirveesti ja tuntuu kyllä mukavasti jaloissa!

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Liikunta

Extra ymmärtäväinen

En ole oikeastaan koskaan katunut sitä, että palasin takaisin työelämään tytön ollessa vain vähän alta vuodenikäinen. Myönnän, kyllähän se tietenkin kirpasi, mutta perustelin päätöksen itselleni niin, että olen paljon parempi äiti kun saan tehdä vaipanvaihdon ja muun lapsenhoidon ohella jotain muutakin.

Ja tiedättekö mitä? Olen ollut täysin oikeassa. Koen olevani tällä hetkellä parempi äiti, kuin se hermoromahduksen partaalla oleva. Kotiäitiys ei vain koskaan ole ollut juttuni, vaikka ennen lapsia niin luulinkin.

Mutta, minullakin on hetkeni.

Vaikka kuinka tykkäänkin siitä, että saan käydä töissä ja työpäivän jälkeen hakea lapset pois päiväkodista ja pusutella heidät puhki, huomaan silti kaipaavani työpäivän jälkeen hetken hiljaisuutta. Haluaisin olla yksinkertaisesti hiljaa, sanomatta sanaakaan ja vain kuunnella hiljaisuutta. Hengittää syvään, venytellä jäseniä ja oikoa ne suoriksi. Vain olla, yksikseni edes hetken.

Kahden pienen lapsen äitinä tämä ei tietenkään ole mahdollista, sillä kun haen lapset pois päiväkodista saan hiljaisen hetken itselleni vasta yhdeksän aikaan illalla. Ja ymmärtäähän sen. Kun lapset ovat olleet koko päivän päiväkodissa ja erossa meistä vanhemmista, on enemmän kuin luonnollista, että desipelit nousevat kattoon. Hehän vain haluavat huomiota, syliä ja hellyyttä. Merkkejä siitä, että rakastamme vaikka jokainen arkiaamu viemmekin heidät unisina päiväkotiin.

Itse sen sijaan olen yrittänyt olla lähiaikoina exrta ymmärtäväinen. Aina en jaksa, mutta kovin yritän ja haluan yrittää. Pojan päiväkotipäivien jälkäiset tunnin mittaiset raivarit tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta, vaikka meillä onkin ollut rauhallinen jakso vasta reilun viikon verran. Uskon, että raivareiden loppumiselle oli kaksi syytä:

Extra ymmärtäväinen äiti sekä se, että poika kävi varmasti läpi oman itsensä kanssa jonkinlaista murroskautta ja se tuli tiensä päähän.

Miten sitten olen ollut extra ymmärtäväinen?

No vaikka näin:

p1016909.jpg

Pitkän työ,- ja päiväkotipäivän jälkeen jäimme heti ulos pihalle ja menimme lähi metsään etsimään aarteita opetuskarttaa varten. Vatsassani nälkä kurni, ruoka odotti vasta tekijäänsä ja kello läheni neljää, mutta me poimimme ämpäriin märkiä lehtiä, keppejä ja käpyjä. Olin läsnä molemmille lapsille juuri silloin kun he sitä vaativat, enkä ” ihan kohta. ”  Kun lopulta tulimme sisälle, pääsin rauhassa laittamaan ruokaa ja poika kuivasi ja teippasi aarteitaan paperille sanoen – ” Tämä pitää näyttää sitten isille. ”

Ja mehän näytimme.

 

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Ajattelin tänään