Puolikas Perjantai meidän kanssa

Blogeissa paljon pyörinyt ” Päivä kanssani.. ” – postauksia näkee aina silloin tällöin ja mun mielestä niitä on todella kiva lukea. Joten arvaattekin varmaan jo, että myös minä haluan jakaa palan arjestamme teidän kanssanne.

Sen enempää selittämättä, ottakaahan mukava asento sillä nyt mennään!

8:15 Herään aivan sekaisin, mikä maa mikä valuutta. Yö on mennyt tytön kanssa ihan hyvin, mutta olen nukkunut kuin silli suolassa, sillä tyttö jäi yöllä nukkumaan viereemme. Tyttö herää kanssani samaa aikaa ja kipitetään yhdessä alakertaan. Poika jää vielä nukkumaan omaan huoneeseen ja itse ehdin vaihtaa tytöltä vaipan sekä yöpuvun päivävaatteisiin. Itse jätän päälleni vielä aamutakin ja vetäisen takkuisen tukan ponnarille.

8:45 Poika heräsi puoli yhdeksältä ja makoiltiin hetki sohvalla koomassa. Vaihdoin viimein aamutakin mieheni pierukalsareihin ja rentoon kotipaitaan. Teen pojalle aamupuuron ja samaa aikaa tyttö alkaa kuulostamaan siltä, että maitoa pitäisi saada ja heti. Yritän saada pojan pöytään syömään puuroa, samalla kun annan tytölle maitoa. Hetken päästä poika antaa periksi ja kipittää pöydän ääreen ja syö kaksi lusikallista puuroa. Tämän jälkeen hän kieltäytyy syömästä itse ja vaatii mua syöttämään. Sanon ” osaat kyllä syödä ihan itsekin ” , mutta poika on toista mieltä. Lopulta puuro jää syömättä, eikä poika yrityksistäni huolimatta enää edes halua syödä.

9:15 Siitä on jo tunti kun olen herännyt, enkä ole ehtinyt syödä mitään! Kamala nälkä ja teen itselleni yhden ruisleivän kalkkunaleikkeellä ja kurkulla. Juon yhden ison lasin vettä ja kuuntelen Radio Suomipoppia. Hengitän syvään.

9:20 Vilkaisen mitä poika tekee ja huomaan hänen viihtyvän leikeissään sen verran hyvin, että ajattelin hyvittää pienen hetken keittiön siivoukselle. Kuitenkin kun katson tiskiallasta, tulen siihen tulokseeen etten jaksa millään! Tiskivuori ei ole todellakaan suuri, mutta nähtävästi kuitenkin tarpeeksi suuri, että jaksaisin tehdä sen aamulla.

9:30 Sen sijaan teen lisää tiskiä, kun keitän itselleni kupin kahvia ja syön puolikkaan mokkapalan. En koskaan puolita mitään leivoksia tai pullia, mutta nyt olen viime kuukausina herkutellut aivan liikaa ja se kyllä näkyy. Niinpä ajattelen, että puolikas mokkapala ei ole niin suuri paha. Hhhmm.. vain naisen aivot oikeesti ajattelee näin!

9:40 Poika pyrheltää paikalle tuoksun johdattelemana ja roikkuu jalassani vaatien itselleen palaa. ” Niinpä tietenkin, kuinkas muutenkaan! ” ajattelen ja teen kerrankin poikkeuksen ja annan pojalle puolikkaasta mokkapalastani puolet. Takaraivossani kolkuttelee kuitenkin se, että aamupuuro jäi vain kahteen lusikalliseen, joten annan pojalle mokkapalan lisäksi satsuman. Tyttö kakkaa vaippaansa ja kääntyilee koko ajan selältä mahalleen.

9:45-10:00 Vaihdan tytöltä vaipan ja samalla puklussa olleen bodyn. Poika leikkii autoilla ja alan laittaa valmiiksi ulkokamppeita eteisen lattialle. Pyydän pojan hammaspesulle. Poika juoksee innoissaan vessaan, kiipeää pöntölle ja avaa nätisti suunsa. Hammaspesun jälkeen alan pukemaan pojalle ulkovaatteita. Kiroan uuden haalarin kireät hihansuut sinne jonnekkin syvimpään, samalla kun poika itkee ja heittäytyy hankalaksi. Myös tyttö alkaa kyllästyä lattialla maatessaan ja antaa oman äänensä kuulua. Taustalla soi edelleen Suomipop ja Klamydian Pala rauhaa – biisi. Uppoudun ajatuksissani reilu neljä vuotta taaksepäin ja muistelen miten silloisella työpaikallani aina perjantaisin soi tämä biisi. Samalla mietin, että itsekin haluaisin joskus palan rauhaa. Kun olen saanut molemmat lapset ulkovaatteisiinsa, yritän nopeasti pukea itseni, samalla kuunnellen kun poika hakkaa eteisen ovea ja kitisee ja tyttö sätkii toppapuvussaan keittiönlattialla. Hiki virtaa, syke nousee ja tunnen miten mun päässä suoni sykkii.

10:10 Ulkona! Huhhhhuh! Tällä kertaa ajattelin, että otan Brunonkin mukaan. Meillä oli eilen mennyt sen verran hyvin iltalenkki pojan kävellessä melkein koko matkan, että ajattelin sen menevän hyvin tänäänkin. No, unohdin yhden tärkeän seikan – sen, että mies oli eilen lenkillä mukana. Alku sujui ihan hyvin ja ajattelin, että kunhan kierretään pari korttelia niin se saa riittää. Vauhti oli kuitenkin sen verran hidasta pojan kävellessä vieressä, että tyttö sekä Bruno ehti kunnolla hermostua. Tyttö itki vaunuissa eikä mikään auttanut, samalla Bruno alkoi purra omaa tassuaan, haukkui nuohoojan sekä yhden mukavan papan. Tällä välin poika oli nappassut ojasta kepin ja sohi menemään sen kanssa. Keppi kävi suussa ja lopuksi toimi kävelykeppinä. Samalla mulla välähti: On olemassa koiraihmisiä ja mukamas koiraihmisiä. Arvaattekin varmaan, että mä lukeudun jälkimmäiseen. Meno oli aika päätöntä ja samalla päätin, etten enää koskaan lähde tämän kokoonpanon kanssa mihinkään!

10:40 Kotipihalla! Huhhuhuuhh! Tehtiin pojan kanssa diili, että hän saa keinua hetken ja keinumisen jälkeen on pihalla tehtävä muutakin. No, kamala huutohan siitä tuli kun keinuminen loppui, mutta kerroin tarinan menninkäisistä ja pian jo kyykittiin pihakuusen alla syöttämässä menninkäisille käpyjä. Kun menninkäiset oli syötetty, ajettiin polkupyörällä. Tosin, pyörä on tarkoitettu isoille pojille ja poika oli siihen aivan liian pieni, mutta hauskaa meillä oli siitä huolimatta! Ajettiin pihalla monta kierrosta ja voi sitä vauhdin hurmaa! Tyttö nukkui vaunuissa tyytyväisenä. Oli nukahtanut niihin vihdoin ja viimein juuri vähän ennen kuin pääsimme kotipihalle. Käväistiin myös hiekkalaatikolla ja sotkettiin puku vesihiekkavellillä.

11:20 Tyttö heräsi ja hermostui vaunuissa, mikä tarkoitti sitä, että oli mentävä sisälle. Ulko-ovella huomasin pojan kuoman olevan paskassa ja jätin sem ulkokivetykselle. Tyttö itki vaunuissa minkä ehti, mutta mulla on vieläkin vain kaksi kättä. Hiki nousi ja samoin vähän hermot pojan tehdessä kaiken todella, todella hitaasti.

11:25 Päästän Brunon eteisestä sisälle, riisun pojan ulkovaatteista ja samalla huomaan tämän ” Mitä! Siis paskaa tässäkin! Ei helvetti! Mistä tätä oikein tulee?! ” Tyttö huutaa edelleen ja nyt nappaan tytön kainalooni, laitan ulko-oven kiinni ja annan paskan kirjaimellisesti olla. Prkl.

11:30 Saan tytön rauhalliseksi ja alan lämmittää sosetta. Tällä kertaa vuorossa on pelkkää porkkanaa. Meillä ei ole tytön kanssa alkanut soseiden maistelu kamalan hyvin ja odotan kuumeisesti sitä, että voin kokeilla sormiruokailua, jospa se toimisi tytön kohdalla soseita paremmin.

11:30 Sillä välin kun sose lämpenee mikrossa, vilkaisen mitä poika tekee. Hän jäi kaikessa tohinassa eteiseen leikkimään autoilla ja laittaa kiviä mun kenkääni. ” Okei, hyvä. ” ajattelen ja otan soseen mikrosta.

11:45 Sain tytön syötettyä ja kun vien astiat keittiöön, poika on antamassa Brunolle nappuloita. Ties kuinka kauan poika on Brunolle nappuloita syöttänyt, mutta kerrankin ne on sulassa sovussa keskenään! Käyn pesemässä pojan kädet, käymme pissalla ja lämmitän meille molemmille ruoan.

12:00 Ruoka-aika! Syödään pojan kanssa eilistä jauhelihaperunalaatikkoa, keitettyjä vihanneksia ja raejuustoa. Hyvää ja simppeliä!

12:15 Poika syö melkein kaiken ja olen hänestä todella ylpeä! Pyyhin naaman, pussaan päähän ja sanon pojalle ” kiitos ” niin kuin jokaisen ruokailun jälkeen on tapana toisille sanoa ja annan yhden mansikanmakuisen Herra Hakkaraisen. Poika nauraa leveästi ja puhuu omiaan. Tyttö haluaa maitoa.

12:30-13:00 Mennään kaikki kolme sohvalle pötköttämään. Poika pelleilee puhelimen kameran kanssa, ajelee autoilla ja painii mun ja tytön päällä. Olen itse aivan valmis unille ja suljen silmäni pariksi sekunniksi. Suomipopissa soi ” Olen onnellinen, mitä sä luulit..? ” ja samalla tajuan, että kaiken väsymyksen keskellä olen erittäin onnellinen näistä kahdesta marakatista. Hetken päästä tyttö näyttää väsymyksen merkkejä ja laitan hänet vaunuihin takapihan terassille.

13:10 Kun tulen sisälle, poika on ottanut rappusilta tytön hoitolaukun ja repinyt sisällön lattialle, portaille sekä Brunon pedille. Huoh. Käydään pojan kanssa pissalla ja mennään vielä hetkeksi sohvalle pötköttämään.

13:20 Luen pojalle Kakka-kirjan, jonka löysin kirpputorilta. Tää on oikeesti aika hulvaton! Kenelle on edes tullut mieleen kirjoittaa kirja kakasta?

13:30 Vien pojan päiväunille ja luen vielä tarinan Anselmista. Tästä kirjasta poika tykkää todella paljon ja olen lukenut tämän niin monta kertaa, että osaan tämän ulkoa. Oikeesti – osaan.

13:40 Annan Brunolle ruoan. Nappuloita ja pojan ruokajämät. Kröhöm… huomatkaa nuo miehen kalsarit – komiat eikö?

13:50 Vilkaisen tiskialtaaseen, mutta en jaksa vieläkään.

13:55 Sen sijaan keitän kahvit ja otan nyt kokonaisen mokkapalan. Ajattelen, että jos nyt otan kokonaisen palan, voin olla syömättä illan lastenvaatekutsuilla. Hhmmm.. mikä logiikka. Menen sohvalle pitkäkseni ja kuuntelen kun poika pitää unilaulua. ” Miksei se jo nuku? ” ajattelen ja yritän rentouttaa itseni. Kun olen saanut suuhuni yhden palan kakkua, tyttö herää eikä suostu nukahtamaan millään.

14:15 Luovutan, tyttö ei nuku. ” Mikäköhän silläki nyt on? Hampaat? Vai vaan hiekkaa jossain väärässä paikassa? ” Hieman ketuttaa. Kahvi on kylmää ja olisin halunnut enemmän kuin mitään ottaa rennosti sohvalla. Otan tytön sisälle ja pidän hänelle seuraa. Poika onneksi jo nukkuu. ” Huh, onneksi edes toinen on pois pelistä ” ja annan tytölle taas maitoa.

Että semmosta. Semmonen oli meidän puolikas perjantaipäivä. Aika perus kauraa, joka toistuu päivästä toiseen. Yleensä lapset nukkuu samaa aikaa päiväunet, että itselleni jää pieni hetki rauhoittumiselle, mutta näin nyt tänään.

Hyvää yötä ja viikonloppua kaikille!