Toisen roska on toisen aarre

Vihdoin kuvaa jo viime vuonna ostamastani vanhasta ja pikkuruisesta kaapista. Muistatteko vielä, kun taiteilin tuohon yläkerran aulaan puisista omenalaatikoista lastenkirjoille säilytysratkaisun? Jo tuolloin hakusessa oli se täydellinen, pieneen tilaan mahtuva kaappi tai lipasto ja valehtelematta vain viikko postauksen kirjoittamisesta löysin Torista tämän kaunokaisen ja ostin sen meille 30 eurolla.

Hintaa kaapilla oli 40 euroa, mutta jotain mäkin olen mieheni kovista tinkaustavoista oppinut ja sain tiputettua hintaa vielä kympillä. Toki, olisin ollut valmis maksamaan kaapista pyydetyn hinnan, koska se ei todellakaan päätä huimannut, mutta kunhan kokeilin onneani ja se kannatti. Kerrankin.

Kaappi on tuohon tilaan koonsa puolesta aivan täydellinen ja kätkee sisäänsä juuri sopivasti kaikki satukirjat. Pidän sen väristä ja siitä, että jo aulasta alkaa yhtenäinen värimaailma huonekalujen suhteen, joka jatkuu lastenhuoneeseen ja pojan vanhaan talonpoikaissänkyyn.

Modeemia ja muita johtoja en saanut piiloon siten kuten olin suunnitellut, mutta antaa olla. Katsotaan jos vielä keksin jotain, mutta se nyt on murheista pienin. Pääasia, että aula on nyt siisti ja kirjat hyvässä säilössä.

Kaapin takana olevalla seinällä on lastenhuoneessa ennen majapaikkaa pitänyt autoaiheinen taulu, koska pojan uuden sängyn tultua huoneeseen, ei taulu enää mahtunutkaan sille tarkoitetulle paikalle ja se piti siirtää. Ja mikä sen parempi paikka, kuin vanhan kaapin yläpuolella, johon se sopii mun mielestä kuin nenä päähän. Myös Tigerista pari vuotta sitten ostetut puuautot jatkavat kivasti autoaihetta ja luovat vielä enemmän vanhan ajan meininkiä aulaan.

Mitä pidätte? Voittaa omenalaatikot 6-0 eikö?