Vuonna 2016: Enemmän yritystä ja tahdonvoimaa
Nyt kun tämä vuosi lähenee loppuaan, on hyvä taputtaa itseään olalle ja sanoa:
” Hyvin tehty. Kaikesta huolimatta. ”
Kuten ehkä tiedätte, en harrasta uudenvuodenlupauksia. Perustelen tämän sillä, että en halua luvata elämässäni mitään kenellekkään, sillä elämässä mikään ei ole varmaa ja en halua luvata mitään mistä en ole varma.
Niinpä olen jättänyt lupausten tekemisen toisille.
Nyt kuitenkin ajattelin, että tuleva vuosi voisi pitää sisällään enemmän yritystä ja tahdonvoimaa ihan kaikilla elämäni osa-alueilla, mutta eritoten keskittyen omaan terveyteeni.
Mistään vakavasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä kuten kirjoitin jo aikasemmin, saan olla kiitollinen siitä, että olen perusterve. Tällä kertaa kyse onkin lähinnä ns. esteettisestä ongelmasta, kuten ihostani.
Kirjoitin viime vuoden tammikuussa ensimmäisen postauksen ( luettavissa täällä ) missä harmittelin tuota voimakasta kutinaa ja pyysin teiltä vinkkejä todella hyviin vartalorasvoihin. Ja kiitos teidän vinkkien kokeilinkin paria vartalorasvaa, mutta tuloksetta. Saman vuoden huhtikuussa kirjoitin toisen postauksen liittyen taas ihoni kuntoon ( luettavissa täällä ) missä kerroin teille, että olin alkanut epäillä itselläni jonkinlaista raskausihottumaa, joka puhkesi hassusti vasta pojan syntymän jälkeen, eli jo vuoden 2012 lopulla. Tuolloinhan ajattelin kutinan johtuvan karheista sairaalan petivaatteista, mutta kun kutina ei ottanut loppuakseen edes kotona omissa tutuissa lakanoissa, aloin ihmetellä.
Kutina jatkui, jatkui ja jatkui. Saunassa ja suihkussa käyminen oli kamalaa ja raavin itseni kirjaimellisesti verille. Ihoni kutisi ihan koko ajan ja pelkkä peiton hipaisu paljaisiin jalkoihin sai aikaan helvetillisen kutinakierteen.
Keväällä ja kesällä 2013 kutina hieman helpotti, mutta kun tulin uudestaan raskaaksi saman vuoden syksyllä, alkoi kutina uudelleen ja jatkui samanlaisena, kamalan voimakkaana läpi koko raskauden. Tuolloin minusta otettiin myös raskaushepatoosin varalta verikokeet, niiden ollessa kuitenkin onnekseni negatiiviset.
Tuolloin ajattelin myös, että koska olen oikea sokerihiiri, ei karkinsyönnillä välttämättä ole kovinkaan positiivista vaikutusta iholleni. Ajattelin siis, että olen kuukauden verran karkkilakossa, mutta koko homma levisi käsiin jo ensimmäisen viikon aikana, enkä sen jälkeen ole karkkilakkoa edes yrittänyt.
Olen tuhlannut satoja euroja yksityisiin ihotautilääkäreihin, jotka eivät ole osanneet sanoa ihoni kutinalle mitään kunnollista syytä. He ovat pyöritelleet silmiään, kummastelleet ja sanoneet etteivät ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Olen käynyt verikokeissa ja jokainen testitulos ollut putipuhdas. Missään ei ole mitään vikaa paitsi siinä, että ihoni kutisee 24/7.
Ja kuten ehkä arvaattekin, olen totaalisen kyllästynyt tähän.
Niinpä olen nyt päättänyt, että kokeilen nyt toistamiseen itselleni yhtä todella vaikeaa asiaa. Tammikuusta 2016 lähtien jätän sokerin kokonaan pois ruokavaliostani kuukauden ajaksi. Olen lukenut, että monet jättävät myös joitain hedelmiä, mutta en koe niitä läheskään niin pahaksi asiaksi, kuin itse puhtaan valkoisen sokerin, joten hedelmät jäävät omaan ruokavaliooni – ainakin toistaiseksi. Olen pyöritellyt asiaa mielessäni koko syksyn. Hokenut ja tuskaillut ettei tämä ole yhtään sitä mitä haluan tehdä ja tämä ei todellakaan ole mua varten, sillä olen aina ollut ” kohtuus kaikessa ” – ajattelutavan suuri puolestapuhuja.
Nyt ihoni kuitenkin suorastaan huutaa jonkinlaista avunhuutoa ja ajattelin nyt kokeilla tätä. Monille sokerista jättäytyminen voi olla todella helppoa, mutta tuskailen jo nyt tammikuisia työpaikan kahvitaukoja ja työkavereiden dissaamista. Tulen luultavasti olemaan todella huonolla tuulella, äkänen ja kaikkea muuta kuin hyvä äiti ja avovaimo. Ainakin ensimmäisen päivän, viikon ja kuukauden ajan. Jos kokeiluni tuottaa hedelmää ja ihoni voi paremmin, paluuta entiseen tuskin on.
Arrrgh. Mua ärsyttää jo nyt.
Nyt tarvitsen aivan kaiken mahdollisen tahdonvoiman ja suomalaisen sisukkuuden, sillä tässä mun on pakko onnistua!
Onneksi saan viettää viimeisen ehtoolliseni juuri näin jouluna ja nauttia suklaakonvehdeista, kakuista, pipareista ja kaikesta todella ällömakeasta. Ihanaa! Sillä kun tammikuu vaihtuu helmikuuksi, tuskin enää edes muistan miltä Fazerin sininen maistuu.