Millaista on täydellinen koira-arki?
Muistan kun olimme hankkimassa Hetaa ja ajattelin, että kun meille tulee koira niin kaikesta tulee täydellistä. Ajattelin, että meidän koira ei koskaan hauku lenkillä muille koirille, herättää joka aamu pienellä pusulla nenänpäähän ja tottelee kaikkia käskyjä. Ajattelin myös, että koira osaa silloin kaiken tarvittavan, kun se osaa istua, maata, kieriä ja kulkea nätisti hihnassa. Ajattelin, että elämä tulee olemaan täydellistä koira-arkea hamaan tulevaisuuteen.
Tämä oli mun kuvitelma täydellisestä koira-arjesta. Jokainen hetki on instagram kelpoinen ja kaikki pahat asiat maailmasta on kadonneet kuin tuhka tuuleen.
Olen kova ylianalysoimaan ja myönnän sen, mutta huomasin muutama päivä sitten taas kerran miettiväni, että olettaako toi tyyppi mun elävän täydellistä koira-arkea? Koskaan en saanut tietää miettikö tämä tyyppi sitä, mutta uskon että ei. Tuskimpa se häntä kiinnosti.
Enään kuvitelma täydellisestä koira-arjesta ei ole sama, kuin kolme vuotta sitten, mutta sellainen on mulla silti olemassa. Jollain tasolla miellän täydellisen ja tavoittelua ansaitsevan koira-arjen sellaiseksi, jossa käyttäisin kaikki Hetan lenkit, puuhaisin koirani kanssa 24/7 ja tietäisin aina tasantarkkaan mitä missäkin tilanteessa pitää tehdä.
Maailmasta löytyy niitäkin ihmisiä, jotka tähän pystyvät, mutta mulle se on yksinkertaisesti sula mahdottomuus. Myös koulu, kaverit, teatteri ja lukeminen vievät paljon aikaa ja niitä sekä monia muita juttuja haluan tehdä, vainka rakastankin koiraani hullun paljon.
En usko, että olisin yhtä onnellinen, jos eläisin omaa kuvitelmaani täydellisestä koira-arjesta. Joillekin se voi sopia, mutta ei mulle, vaikka siihen valittevan usein pyrinkin.
Millaista sitten on täydellinen koira-arki?
Mä olen sitä mieltä, että täydellistä koira-arkea ei voi määritellä. Joskus se on verta, hikeä ja kyyneleitä, joskus se on naurua, onnea ja riemunkiljahduksia, joskus se on yllätyksiä, haleja ja jännitystä ja joskus se on tylsää harmaata arkea, joka ei tunnu ikinä loppuvan.
Ylläoleva mun mielipide perustuu kaikin tavoin tähän tekstiin ja näihin ajatuksiin, jotka kirjoitin puhelimen muistioon heti, kun sain idean tähän postaukseen: Vaikka meidän koira-arki heittelee laidasta laitaan niin koen, että se on aivan täydellistä sellasena, kun se on. Mä tykkään meidän arjesta, vaikkei se nyt koko aikaa kovin kummoista olekkaan. Koira-arki ei aina tunnu täydelliseltä, mutta sitä se aina loppujen lopuksi jollain tavalla on.
Millaista just sun koira-arki tai arki yleensäkin on? Onko se aina vaan sitä samaa jo tylsäksi käynyttä harmautta vai löytyykö sieltä niitä todellisen elämän helmiä ihan jokapäivältä?
xxx Tuuli