parhaat jutut kotimaanmatkailusta koiran kanssa
täytyy sanoa, että heta on aivan unelmaseuraa mille tahansa matkalle. sitä ei kiinnosta, vaikka viereisessä hotellihuoneessa olevat koirat haukkuisivat täyttä kurkkua yötä päivää tai siivoojat ramppaisivat kärryjensä kanssa aivan oven ulkopuolella.
en voi sanoa, että olisin kotimaanmatkojen fani, mutta lähivuosina en oo millään ulkomaiden lomamatkalla ollut. viimekesän alussa käytiin yhden päivän matkalla virossa koiranäyttelyissä, mutta siellä en nähnyt mitään muuta kuin julmetun isot koiranäyttelyt, maailman kauheimmat bajamajat ja yllättävän hyvän ravintolan, jonka terassilla tuli istuttua pitkään.
vaikka mä unelmoinkin paljon ulkomaan lomamatkoista, niin kotimaanmatkat on monesti olleet yllättävänkin ihania. ilman koiraa mä en ois välttämättä koskaan oikeasti matkaillut suomessa tällä tavalla, sillä hetaa en halua laittaa lentokoneen ruumaan useaksi tunniksi. tähän postaukseen mä keräsin mun mielestä parhaat jutut kotimaanmatkailusta koiran kanssa.
se fiilis, kun päästään näkemään kauempana asuvia koiratuttuja
tää ei mitään selittelyjä tarvi, yksinkertasesti se fiilis, mikä on niillä yhteisillä lenkeillä ja niiden jälkeen. tähän sisältyy myös se ihana tunne, kun mä näen miten iloinen heta on, kun se saa juosta metsässä sen kavereiden kanssa <3
hotellihuoneeseen saapuminen uimisen tai syömässä käynnin jälkeen
kukaan ei voi olla sitä mieltä, että ei oilis ihanaa, kun oma koira juoksee häntä vipattaen huoneen ovelle vastaan, vaikka viime näkemisestä on vasta vähän reilu tunti. tuleehan siinä itsekin onnelliseksi, kun toinen hymyilee kuin naantalin aurinko!
ylpeyden tunne, kun oma koira ei hauku ollessaan yksin hotellihuoneessa
etenkin tällä viikolla, kun oltiin jyväskylässä hotellissa ja naapurihuoneessa oleva koira haukkui koko ajan, kun se oli yksin. siinä tuli oikeesti ylpee olo siitä, että mun koira on ihan hiljaa eikä huomioi koko haukkumista millään tavalla.
uudet lenkkireitit, joilla ei olla aikaisemmin käyty
mun mielestä on ihanaa, kun ei aina voi olla ihan varma mihin tää tie johtaa. sillon pitää vaan päätää että kääntyykö oikealle vai vasemmalle ja jatkaa matkaa. mulla ei oo mitään hajua, miks se on musta niin kivaa, se vaan on!
se fiilis, kun heta on käynyt aamulenkillä ja tulee vielä aamunraikkaana viereen nukkumaan
usein kun me ollaan hotellissa lomalla, niin mun isä käyttää hetan aamulenkillä, musta ei nimittäin saa aamuihmistä tekemälläkään. kun mä vaan kuulen, miten se hotellihuoneen ovi aukeaa ja hetken päästä sen miten hetan tepsuttelee siellä huoneessa mun sänkyä kohti. sillon, kun heta pomppaa siihen mun viereen vielä ulkoilman raikkaana, niin jo pelkästään se ulkoilman tuoksu saa mut vielä vajoamaan paremmin puoluneen, etenkin tunkkasen kuumassa hotellihuoneessa. aamulla pitkään nukkuminen on mulle se juttu ja kun siihen viereen saa raikkaan tuoksusen koiran kuumassa hotellihuoneessa, niin tottakai siihen nukahtaa uudestaan paljon paremmin. okei eli siis tämä kohta pähkinänkuoressa: kuumassa hotellihuoneessa aamuilman raikas koira viereen nukkumaan on yksinkertasesti ihanaa.
xxx tuuli
