Mitä kävi vaatekaapille?

Myönnettäköön, että hetki sitten mun vaatekaappi tursuili kaikkia niitä vaatteita, joita en käytä, jotka on liian pieniä ja joita aion ”sitten joskus” käyttää. Lopulta en vaan enää kestänyt sitä, että kaappia katsoessa tulee sellainen olo, ettei sieltä saa mitään päälle. Turhautti se, että kun omistin kuudet farkut niistä vain puolet oli käytössä.

Yksi päivä mulle tuli vaan sellanen olo, että nyt tälle asialle on pakko tehdä jotain. Jos en käytä puoliakaan niistä vaatteista, jotka omistan, miks ihmeessä mä niitä säilön? Ei niistä ainakaan silloin ole enää mitään hyötyä, kun ne on liian pieniä ja käyttökertoja on tullut ehkä kaksi.

Päätin siis käydä koko vaatekaapin läpi ja viedä lähtevät vaatteet kirpparille. Lähtevien ja jäävien vaatteiden erottelu tuntui ensin hankalalta. Kyllähän mä nyt kaikista jollain tasolla pidän, jos mä ne kerran olen ostanut. Kun olin hetken tuijotellut kaikkia paitojani, jotka sänkyni päälle levitin, keksin varsin toimivan taktiikan tähän vaatteiden erotteluun ja hoidin koko homman tällä taktiikalla;

Otan sattumanvaraisesti yhden vaatekappaleen ja laitan sen päälle. Koitan keksiä mahdollisimman nopeasti muutaman syyn, miksi pidän juuri siitä vaatteesta ja haluaisin säilyttää sen. Jos syitä ei vain jostain syystä tule, tai vaate ei tunnu hyvältä päällä, en näe syytä pitää sitä. Seuraavaksi katson itseäni peilistä vaate päällä ja mietin, että tekeekö just tää vaate musta itsevarman.

Kaikki eivät vältämättä mieti vaatteitaan samalla tavalla mutta mä koen, että vaatteiden täytyy saada mut tuntemaan itseni itsevarmaksi. Niiden täytyy näyttää ja tuntua multa. En halua käyttää paitaa, koska se on nyt muodissa, vaan siksi, että oikeasti pidän siitä paidasta ja just se paita päällä mulla on hyvä olo. En tiedä miten pinnalliselta tämä voi vaikuttaa, mutta oon aivan tosissani näiden juttujen kanssa.

Käytin tähän melkein kokonaisen päivän, mutta nyt vaatekaappiin tuli vihdoin tilaa ja se on paljon helpompi pitää siistinä. Suuri osa vaatteista lähti kirpparille ja muutama myös mun omille kavereille. Vaikka vaatekaappi on nyt tosiaankin paljon väljempi ja käytettäviä vaatteita on vähemmän, tunnen kuitenkin löytäväni paljon helpommin mua miellyttäviä asuja. Nyt melkeimpä kaikki vaatteeni ovat suosikkejani ja välillä tuntuu jopa siltä, että valinnanvaraa olisi jopa enemmän kuin ennen.

Annoin kavereilleni useampiakin merkkivaatteita ja muutama jopa kysyi, että miksi mä annan ne pois? Vastaus on niinkin yksinkertainen, että en enää ihastu paidassa siihen, että sen etupuolella on Leviksen logo enkä osta juoksuhousujani sen perusteella, lukeeko niissä nike pro. Toki mullakin on ollut merkkivaatteita ja on edelleenkin, mutta pidän en sen takia, että pidän itse vaatteesta en pelkästään halua vaatekaappiani täyteen tiettyä merkkiä.

Kuvat: Eedit

Xxx Tuuli