Loppuvuoden yllätys, triplanollat ja luokkanousu kakkosiin!
Nyt on kohta jo vuos 2018 taputeltu! Hui vitsit, että on tää vuos vierähtäny nopeesti.
Me päätettiin Hetan kanssa repästä vielä yhet agikisat tähän vuoden loppuun. Lähettiin sillä ajatuksella, että pidetään hauskaa ja haetaan sitä kuuluisaa kokemusta. Viime kisoista lähti mukaan kaks hylsyä ja valtava tarve keppitreeneille, joten odotukset ei kovin korkeelle noussut. Tosin näistä kisoista lähdettiin hyvän mielen, triplanollan ja luokkanousun kanssa!
Jo ekan agiradan jälkeen mä olin ihan valmis pitämään bileet. Tutustuttaessa mua jännitti ihan kamalasti, kädet alko tärisemään jo siinä vaiheessa. Lähtö oli meillä viidentenä, joten siinä ei hortoilulle jäänyt aikaan. Vielä radalle kävellessä mulla täris kädet sen verran, että mietin voiko tästä ees tulla mitään. Koko rata tuntu kuitenkin menevän niin kevyesti, että mä onnistuin jopa hieman rentoutumaan loppusuoralla. Maaliin päästäessä kunnon tuuletukset ja siihen mennessä toisiks nopein rata. Tilanne ei siitä meidän osalta muuttunut ja sijoituttiin toisiksi.
Toiseen agirataan tutustuttaessa jännitys ei mihinkään kadonnut. Samalla tavalla kädet täristen vedettiin sekin tutustuminen. Tää toinen rata oli meille ehkä vähän helpompi, koska kepeille ei tultu renkaalta, niinkuin ekassa radassa. Jo siinä vaiheessa, kun kepit meni puhtaasti hymyilin kuin naantalin aurinko. Kun siitäkin radasta tuli nolla, niin mä olin jo sitä mieltä, ettei meno voi tästä parantua. Siinä olin kuitenkin väärässä. Tältä radalta ei palkintosijaa tullut, mutta neljäs sija kelpaa mulle varsin hyvin.
Hyppyradalla oli meidän onneksi eri tuomari, eli noususta kakkosiin tuli mahdollinen! Ennen rataan tutustumista mä olin jo sitä mieltä, että ei me tästä kakkosiin nousta, enkä usko että olin mahdollisuutta vielä siinä vaiheessa kunnolla sisäistänytkään. Rataantutustumisessa se ”ei hemmetti, me voidaan oikeesti nousta” -ajatus iski mulla kunnolla tajuntaan ja jännitys otti vielä astetta kovemman otteen. Koko radan sai juosta super kovaa ja toivoa, ettei kompastu. Henkisesti hyppyrata oli mulle kaikkein vaikein, ensin mua jännitti se, kun Heta on kumminkin niin hirveän nopea enkä mä aina tahdo millään pysyä perässä ja luokkanousun mahdollisuus sai kädet vatkaamaan. Kun päästiin kolmen hypyn loppusuoralle, mun hymy ylsi korviin ja maalissa oli pakko taas tuulettaa ja kunnolla! Tästäkin radasta tuli toinen sija, vajaan sekunnin erolla voittajaan.
Heta veti tänään super hyvin, enkä mä ois ikinä voinu toivoa yhtään enempää. Fiilis kaikkien kolmen radan jälkeen oli niin huikee, että hyvä kun pystyssä pysyi. Vuosi 2019 startataan meidän osalta kakkosissa!
Kuvat: Fanny Penttinen
xxx Tuuli