Ikuisuusprojektina oma valokuvaustyyli

Oon viimeaikoina alkanut miettimään mun omaa valokuvaustyyliä enemmän kun ennen. Oon miettinyt paljon sitä, onko mulla tällä hetkellä minkäänlaista omaa tyyliä ja sitä, miltä mun tyyli tulee joskus näyttämään. Ennen kaikkea oon kuitenkin pohtinut sitä, milloin ja miten mä löydän mun oman valokuvaustyylin.

Se, ettei mulla oo hajuakaan siitä, millanen valokuvaustyyli mulle vielä joskus kehittyy ei oo ikinä haitannut mua. Oon mennyt täysin fiilispohjalta ja ottanut kuvia vähän kaikesta. Toimin edelleen ihan samalla tavalla, mutten silti voi olla miettimättä tätä.

Melkein vuosi sitten mä puhuin blogin puolella oman valokuvaustyylin ettimiseen tarkotetusta harjotteesta, jossa valitaan sata omaa silmää miellyttävää kuvaa. Seuraavaks näistä kuvista mietitään sanoja ja lopuksi katotaan, mitkä sanat on toistuneet useamman kerran. Silloin, kun mä tämän tein, löysin lähemmäs parikymmentä sanaa, jotka toistu moneen otteeseen. Jonkun aikaa olin sitä mieltä, että asia oli niin yksinkertanen ja siinä nyt parikymmentä sanaa, jotka kuvaa mun valokuvaustyyliä. Nyt oon sitä mieltä, ettei se ihan niin mene.

Ainoat sanat, jotka oon säilyttänyt on hetki, inspiroiva, tunnelma, aito ja muisto. Nämä sanat on tuntuneet vielä pitkänkin ajan jälkeen omilta. Vaikka se voi muuttua milloin tahansa, musta tuntuu, että näiden sanojen ympärille pystyisin ehkä rakentamaan omaa valokuvaustyyliä.

Vaikka haluisin rakentaa jonkun vakaan pohjan jolle valokuvaustyyliä olisi helppo rakentaa, en kuitenkaan halua rajoittaa sitä vielä mitenkään. Tiedän, että innostun helposti uusista asioista ja tulen varmasti innostumaan erilaisista kuvista vielä monta kertaa. Mä en halua estää uusia villityksiä keksimällä omalle, vielä muotoutumassa olevalle tyylille, tiukkoja rajoja.

Sen sijaan, että aattelisin omaa valokuvaustyyliä asiana, jonka haluan mahdollisimman nopeesti pois päiväjärjestyksestä, oon alkanut ajatella sitä ikuisuusprojektina. Juttuna, joka kehittyy omalla painollaan, kun siihen on aikaa ja tilaa.

Omasta valokuvaustyylistä tuskin tulee koskaan valmista, vaan se kokee erilasia jaksoja. Joskus kameraan ei tuu tartuttua muutamaan viikkoon ja sen jälkeen voi olla, että tekee mieli ottaa ihan erilasia kuvia kuin aikaisemmin tai vaan tuoda vanhaan tyyliin jotain vähän erilaista. Vastaavasti voi olla mukavaa, kun on jotain tuttua mihin voi palata. Sitä, mitä tuun tulevaisuudessa miettimään on astetta hankalampaa ennustaa.

Jos mun täytyis kuvailla mun valokuvaustyyliä just nyt, sanoisin, että se on hallitusti hukassa. Tulkoon sieltä kun tulee, eipä mulla tässä mikään kiirekkään ole (mutta en tietenkään harmistuis jos se tulis vähän nopeemmalla tahdilla).

Sunnuntaiterkuin,

Tuuli <3