Kun pää lyö tyhjää
Mä en ole ikinä mun 14 vuotisen elämän aikana unelmoinut kirjailijan urasta, vaikka tykkäänkin kirjoittamisesta. Mulla monesti niitä päiviä, kun mä en haluaisi tehdä muuta kuin kirjoittaa mutta en koskaan ole ajatellut, että haluaisin joskus tehdä sitä työkseni.
Jotta mä pystyn kirjoittamaan, tarvitsen valmiin ja omasta mielestäni hyvän aiheen sekä oikea fiiliksen. En pysty kirjoittamaan mitään järkevää, jos joku lätkäisee mun eteen tyhjän paperin ja sanoo, että kirjoita nyt jotain. Etenkin kyse on yleisimmin musta itsestäni, koska mun mukamas pitäisi vielä kirjoittaa jotain, vaikka oikeasti siihen ei ole mitään tarvetta.
Eiköhän se tule tästä tekstistä jo aika selvästi, miellän asian niin, että mulla on pienoinen tyhjän paperin kammo. Sen huomaa varsinkin silloin, kun mä huomaan, että on jo perjantai ja haluan saada postauksen ulos lauantaina. Ei kamalasti auta, että tuijottelen tyhjää Word asiakirjaa.
Mun tyhjän paperin kammo on tosin pienentynyt kovasti viimeisen muutaman kuukauden aikana. Ennen kesälomaa ja tämän kammon pienenemistä saatoin ajatella, että okei, lauantaina täytyy kirjoittaa uusi postaus. Tosiasiassa mun ei todellakaan täydy kirjoittaa yhtään mitään, etenkään blogia. Ei kukaan siitä suutu, vaikka yhtenä lauantaina en kirjoittaisikaan mitään ja seuraavalla viikolla saisinkin ulos huolellisemman ja loppuun saakka tehdyn postauksen. Oikeastaanhan se on vaan kaikkien mielestä mukavempi; puolivalmiit postaukset eivät miellytä ketään.
Nykyisin kirjotan postaukset ja kaikki muutkin tekstit sillä periaatteella, että nyt mä haluan kirjoittaa tästä aiheesta. Yleensä saatan kasailla ajatuksia monta päivää ja suunnitella tekstille runkoa jo ennen kuin alan oikeasti kirjoittaa sitä. Silloin kirjoittaminen sujuu helpommin enkä jumitu jokaiseen lauseeseen.
Vaikken ammattiluokan kirjoittaja olekkaan, niin pystyn antamaan muutaman vinkin sitä hetkeä varten, kun täytyy päästä yli tyhjän paperin kammosta tai kirjoittamiseen tulee stoppi, etkä saa tekstiäsi vietyä eteenpäin.
Jos kirjoittamisen aloittaminen ei onnistu, mieti mikä siinä on pielessä. Jos olet aloittamassa kirjoittamaan pidempääkin tarinaa mieti, oletko vielä jumissa hahmojen keksimisessä vai onko keksimässäsi juonessa jokin iso aukko, joka estää sua aloittamasta.
Muista, että kaikkein ankarin kriitikkosi olet sä itse. Älä tuomitse omia kirjoitelmiasi heti kättelyssä.
Stressaantunut mieli ei ole luova mieli. Jos stressaat liikaa kirjoittamisesta, et myöskään saa kirjoitettua sellaista tekstiä kuin haluaisit.
Jos kirjoittaminen ei edisty tai siitä tulee pakkopullaa, tee välissä jotain muuta. Unohda koko kirjoittaminen ja lue vaikka hyvää kirjaa tai käy kävelyllä.
Älä pelkää tehdä virheitä teksteissäsi, ne saa aina korjattua.
Kun saat ideoita teksteihin, kirjoita ne ylös. Kun olet jumissa jonkin tekstin (tai sen tyhjän paperin) kanssa, kirjoita jotain muuta. Vaikka vain ihan lyhyt pätkä, se helpottaa varsinaisen tekstin kirjoittamista.
Silloin, kun keskityt kirjoittamiseen ja olet oikeassa mielentilassa, varaa aikaa kirjottamiselle – voit imuroida myöhemminkin.
Luota omiin ideoihisi.
Muista, että joskus on ihan okei miettiä yhtä lausetta koko päivä, aina se ei ole paha asia.
Tee tarvittaessa ajatuskarttoja, henkilökuvauksia ja muistiinpanoja, jotka auttavat viemään tekstiäsi eteenpäin.
Tämmönen kirjottamisaiheinen postaus on ollut työn alla jo suhteellisen pitkään ja oon tätä ideaa pyöritellyt päässäni ties miten paljon, joten oon enemmän kuin ilonen saadessani tän vihdoin blogiin!
Kuvat: Vio/Katastrofikaksoset -blogi
Xxx Tuuli