Matkalla todelliseen luovuuteen

Mä ajattelin todella pitkään, että luovuus on sitä, kun osaa piirtää ja maalata hyvin. Sitä, että ideoita vaan putkahtelee jostain ja ne on helppo ulkoistaa mielestä paperille. Kun huomasin, ettei kumpikaan; piirtäminen tai maalaaminen ole mun juttu, ajattelin heti etten mä vain ole luova ihminen.

Oikeastihan asia ei näin ole, mutta mulla sen tajuamiseen meni pitkän aikaa. Siinä vaiheessa, kun mä tajusin, että luovuuteen sisältyy muutakin, kuin vain piirtäminen ja maalaaminen, olin edelleen sitä mieltä, etten ole luova ihminen. Halusin olla, mutten uskonut olevani.

Siihen, että aloin uskoa edes hieman siihen, että saatan sittenkin olla jollain tasolla luova tarvittiin monta töytäisyä. Kaikkein suurin niistä tuli mun parhaalta kaverilta, joka suorastaan kädestä pitäen näytti, että voin saada jotain luovaa aikaan. Harjoittelin kirjoittamaan paremmin ja opettelin käyttämään kameraa, koska kumpikin asia kiinnosti mua ja luovuus tuntui rajoittuvan vahvasti näihin kahteen asiaan.

Sen jälkeen kun uskalsin sano olevani luova, en tuntenut olevani tarpeeksi luova. Olin jo alkanut kirjoittaa blogia ja luin useampaakin mua kiinnostavaa blogia. Aina tuntui vaan siltä, että muiden tekstit oli parempia ja muiden kuvien ideat oli paljon luovempia. Tuntui siltä, ettei oma panos ole tarpeeksi, että se ei vaan riitä.

Tottakai niillä ihmisillä, joiden blogeja luen on tasokkaampaa tekstiä ja paremmin suunniteltuja sekä toteutettuja kuvia, koska suurin osa tekee sitä ammatikseen. Toiset taas ovat bloganneet niin pitkään, että tietysti siinä ajassa on ehtinyt kehittyä. Mä en ole blogia kirjoittanut vielä edes vuotta ja vaikka kuinka paljon tästä pidän, opittavaa löytyy läjäpäin. Varsinkin, kun olen vasta peruskoulun kahdeksannella luokalla sekä mulla on useampi harrastus ja koira, jotka kaikki menevät enemmän tai vähemmän blogin edelle.

Haluan olla blogissani luova ja haluan saada kameraani vain sellaisia kuvia, joista oikeasti pidän, sillä en ole ottanut niitä pakottautuen kameran kanssa ulos, vaan siksi että olen saanut idean ja olen halunnut ottaa kuvia. Luovuus ja hyvät ideat ei kuitenkaan tule sormia napsauttamalla silloin kun niitä haluaa, etenkään pakolla.

Luovuus ilmenee niin monessa asiassa ja niin monilla eri tavoilla, ettei sitä aina edes huomaa.

Mä olen sellainen tyyppi, joka asettaa itselleen tavoitteita vaikkei edes olisi tarkoitus ja pusken niitä kohti vaikka pää kainalossa. Jos päätän ottaa tavoitteeksi julkaista uuden postauksen lauantaisin, niin sittenpähän julkaisen. Mutta jos tuleekin jotain vielä tärkeämpää ja postauksen kirjoittamisesta on pakko joustaa, ärsyttää se todella paljon, vaikka tiedän etten millään olisi ehtinyt kirjoittaa uutta postausta.

Kun heräsin ajattelemaan sitä, miten typerä olen ajatellessani näin, päädyin seuraavaan ratkaisuun. Päätin, että koitan edelleenkin julkaista lauantaisin postauksen, jos kirjoitettavaa ja aikaa riittää. Jos viikolla tulee sellainen olo, että nyt on pakko päästä kirjoittamaan ja julkaisemaan, niin sittenpähän julkaisen uuden postauksen vaikka keskellä viikkoa enkä jää odottelemaan lauantaita.

Haluan olla blogin puolella aito ja jakaa ajatuksia ilman filttereitä. Sen takia mä koskaan tulin blogin perustaneeksi; uskoin, että ehkä mulla on jotain annettavaa, jos ei muille niin tulevalle itselleni, näin blogin kautta. Halusin jonkun uuden haasteen, halusin hyppätä reunan yli ilman, että tiedän mitä pohjalla on. Halusin venyttää luovuuteni uusiin mittoihin, mutta jossain vaiheessa kadotin sen tarkoituksen ajatusten jakamisesta ja ajattelin vain sitä, että lauantaina täytyy saada postaus ulos.

Ja voi hyvänen aika, miten hyvältä tuntuu, kun vihdoin tunnen olevani matkalla siihen pisteeseen, missä halusin olla; jakaa ajatuksia ja kirjoittaa tekstejä, joista itse pidän. Ehken kirjoita yhtä hyvin, kuin seuraamani bloggaajat mutta ainakin olen vieläkin kiinnostunut olemaan luova blogin kanssa ja yrittämään, vaikka välillä tulee niitä kausia kun menee päin persettä.

Huhhuh, irtoapaa ihmisestä paljon tekstiä, kun pitää odottaa että bluetooth kuulokkeet latautuvat, jotta ne saa mukaan lenkille!

Just sulle luovia ideoita toivoen,

xxx Tuuli

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *